Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Vaan ylös, veljet, toimintaan, nous niinkuin yksi mies! Saa, kansa, Sammon taontaan ja leimuun tiedon lies! Sun olkoon oikeus oppaasi ja vapaus valkamas Vaan pimeyteen jos peräydyt, on kuolo palkkanas. Mut kuolla pois et voi, et saa: sä liian nuori oot; Sä vielä työssä tarvitaan, vaan vanhat poistukoot! Ja vapauttas jos vainotaan, äl' ollos toivoton: Sun hengenvoimaas lannistaa on nyt jo mahdoton!
Mutta minä tein tuota samaa valveillani. Minä uneksin maailmoita. Minä kansoitin nuo maailmat mieleni mukaisilla olennoilla ja pyyhkäisin heidät pois jälleen tietoisuudestani, joka oli heidän valkeutensa, yöhön ja pimeyteen, joka oli minun oma alitajuntani. Minä olin kaikkiviisas, kaikkivaltias ja kaikkialla läsnäoleva. Minä sanoin: »Tulkoon valkeus!» Ja valkeus tuli.
Oliko hänen luvatonta etsiä näiltä valon tyyssijoilta pelastustaan, vaikkapa sieltä olisi tuhat kertaa lähtöisin se kirous, joka hänet oli peittänyt pimeyteen? Melkein vasten tahtoaan poikkesi hän kylään vievälle tielle. Torninkello löi yksi. Viisi tuntia oli hän harhaillut ympärinsä, ja aika oli tuntunut hänestä yhtä monelta minuutilta.
"Christien!" sanoi hän taas, ja hänen oma äänensä kuului niin oudolta hänen korviinsa. "Puhukaa! Tekö siellä olette?" Mutta ei mitään vastausta kuulunut. Hän kurkisti ikkunasta yön pimeyteen; mutta ei nähnyt niin mitään ei edes porttiakaan. Hän alkoi jo arvella, että hänen oma mielikuvituksensa oli häntä pettänyt, kun äkisti sävel taas kuului; tällä kertaa se kuului hänen omasta kammaristansa.
Sydämmessä paloi tuli, kuumempi kuin liekki tuvan liedellä. Suloinen olisi hänen ollut istua Alfin vieressä, mutta ennen tahtoi hän vaikka tuhannen kertaa kuolla, kuin istua orjan istuimelle. Hänen sydämmensä kiehui. Tulikuumat kyyneleet purkautuivat kiehuvasta lähteestä ja virtasivat pitkin poskia. Hän vilkasi ulos yön pimeyteen. Tuolla alhaalla rannassa seisoi kookas vartalo.
Olen kuullut että saamme pian apua Saksanmaalta." Ilta oli jo käsissä, kun Robert ja Gabrielle lähtivät Käppingen kaivokselta ajamaan kotia. Päivä oli jo laskenut, alkoi hämärtää, ja suuret metsät, joiden yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa kaikki hälinä oli vaijennut, kietoutuivat äkkiä syys-illan pimeyteen.
Morange otti vielä askeleen pimeyteen, tyhjään ilmaan.
Sitä ennen oli joku käynyt akkunan luona, kurkistamassa yön pimeyteen; sitten veti hän akkunan varovasti kiinni. Nyt aukesi ovi ja nimismies kumppaninsa kanssa astui sisään. "Miksi niin sitkeässä oltiin ovea avaamaan?" sanoi nimismies tuimasti. "Mikä oikeus teillä on yöllä rynnätä tuolla lailla ihmisien huoneeseen?" kysyi Matti pöyhkeästi.
Syksyksi piti yliopisto uudestansa vihittämän, ja nyt kokoontui kansaa sillalle näkemään ja toivottamaan tervetulleiksi uuden päivän ennustajia pimeyteen vaipuneelle maalle.
Minä aloin tehdä leikkiä viinan kanssa tietämättä ja muistamatta että se on tuhansia sieluja jo onnettomina vajottanut maailmassa kurjuuteen ja ijankaikkisuudessa helvetin pimeyteen ja syvyyteen. Mutta minä tahdoin vaan olla miehenä miesten seurassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät