Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. marraskuuta 2025
Varsinkaan ei minun eukkoni pidä saada vihiä tästä, sillä sitten minä en enää saisi häneltä rauhaa. Kuuletkos, Frits! Sinä pidät suusi kiinni, ymmärrätkös?» Pikkulinnut, jotka olivat nähneet tapahtuman, kertoivat sen tovereilleen pitkin metsää, puulta puulle lentäen. Ja kun matkamiehemme ajoivat metsän läpi, kuului kaikkialta: »Kuulkaapas, kuulkaapas! Swart ja Witt, Swart ja Witt.
Käki lentää nopeasti, mutta kävelee vaivaloisesti, jonka vuoksi se vaan hätätilassa laskeutuukin maahan. Se on levoton, hätäinen ja arka lintu. Toisten lintujen, vieläpä toisten käkienkin seuraa se karttaa, ja varsinkin pikkulinnut sitä hyvin vihaavat. Ainoastaan oman naaraansa kanssa elää se sovinnossa, ja sille se kesällä antaa sointuvan ja miellyttävän kukuntansa kuulua.
Ma usein oon kumartunut, Oi tuhat kertaaki, Net vasten syöntäni painellut Sata tuhat kertaaki! Suvella. Maat, penkeret Kuink' kastehiset! Kaikk' kukkapäät Kuink' helmissä, näät! Kesk' puitten sää Kuin vireä tää! Kuink' valoss' kielin iloisin Nuot pikkulinnut semminkin!
Kuules se, Frits, että pidät suusi kiinni, ymmärrätkös!" Mutta heidän nyt ajaessaan läpi metsän laulelivat pikkulinnut puitten oksilta: "Kuules vaan! Kuules vaan! Ukko Witt ja ukko Swart ovat tulleet narratuksi. Ukko Swart ja ukko Witt. Varis sen kertoi. Tirlirlit! Tuossa istuu ukko Witt, se veijari, se veijari!" Käki kukkui: "Kukkuu! Narratuksi tulit! Kukkuu! kukkuu!"
Ja hän otti vauhtia jaloillaan, levitti siipensä ja lähti kiireesti lentämään riihen kattoa kohti. Mutta herra varjele sitä elämää, mikä siitä yht'äkkiä syntyi! Jo viep'! kuuluu kirkaisu ilmassa kuin olisi veitsellä vihlaissut. Jo viep'! Jo viep! vastataan huutoon toisaalta jostakin. Mutta varis on tottunut siihen, että pikkulinnut pesiään puolustavat, eikä hämmästy huudoista.
Sen nähtyään jättävät pikkulinnut hänet heidän huostaansa ja palaavat takaisin kylään. Mutta ei saa metsävaris apua sukulaisiltakaan. Enkös jo varoittanut! sanoo vanhin varisten kongressissa. Siellä maiden takana saattaa se käydä laatuun, mutta täällä rintamailla ei sitä enää suvaita.
Vuosikkaana ei hänen lahjoistaan vielä muuta tiedetty, kuin että hän haukkui erottelematta kaikkea, mitä eteen sattui. Varikset, harakat, pikkulinnut, siat, vasikat kaikki hänelle kelpasivat. Järven rannalla hän ui pitkin kaislikkoja vesilinnun poikueiden jälessä ja saattoi taas maihin noustuaan lähteä rantasipin perässä laukkaamaan, niin että lika roiskui metsään.
Eivätkä ne nekään, enemmän kuin ne pikkulinnut ennen, olleet minulle, mitä muille, vaan niinkuin henkiä ja haltijoita ja semmoisia. Olin viritellyt ansoja ja tuonut kannannaiset kuormat teiriä, pyitä ja metsäkanoja.
min tietä lehdet herkät, väreilevät taholle sille kaikki taipui, jonne ens varjonsa tuo pyhä vuori heittää; sijaltaan siirtyneet ne eivät sentään niin paljon, että pikkulinnut laanneet ois oksapuilla laulutaitehestaan, vaan vastaan ottivat ne riemurinnoin ja laulain ensi leyhkät lehvästöhön, min basso säesteli heidän virttään,
Se hänelle kernaasti luvattiin, mutta kaikki arvelivat, että hänellä oli tarpeeksi asti yhdestäkin koirasta, tuosta häijystä Rakista, joka ei koskaan ollut hyvä kellekään. Kevät oli tullut, lumi ammoin sulanut. Teeret kuhersivat puiden latvoissa, kurki kirkui suolla ja pikkulinnut visertelivät joka oksalla. Oli varhainen aamupäivä.
Päivän Sana
Muut Etsivät