Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Flick kaatoi kaksi lasia olutta. »Olipa sentään aika vahinko, että hukkasin piippuni,» sanoi Witt. »Mitähän, jos polttaisin yhden sikarin.» »Sikarit ovat niin kummallisia», sanoi Swart. »Luulen, että ne tekevät sinulle pahanelämän.» »Eihän toki», sanoi räätäli Flick. »Niin voi kyllä käydä, jos sikari on huonoa lajia.
Sen jälkeen alkoi kiivas ja intoileva kilpajuoksu pyhyyden tiellä. Sisällinen kirkkaus pyrki ulkomenoissa ilmestymään, Jumala tahtoi tulla lihaksi. Kun veljet ja sisaret, Henrik Renqvistin oppia seuraten, eivät polttaneet tupakkaa, niin viskasin minäkin kiivaasti pitkä- ja lyhytvartiset piippuni ynnä muutaman naulan vinterskaa palavaan pätsiin.
"Tässä kääntyy meidän tien haara, olkaa hyvä ja kääntäkää sinne", sanoi Mauno. Jaakko käänsi. Kun he tulivat kartanolle, koperoitsi Jaakko jotain kärryn lavalta. "Mitä haette?" kysyi Mauno. "Piippuni on joutunut hukkaan". "Löysittekö piippunne?" "En. Luultavasti on se pudonnut tielle. Pääsette jo kai tästä huoneesen, hyvästi!" "Pääsen, mutta ettekö te tule kanssani?" "En. Hyvästi!"
Kuinka? sanoin ma, vakuutettuhan talonne on! Jos kerran elukoista olisi maksettu, niin maksetaanhan kai vaatteenikin, ne olivat sitä paitsi isä vainajani vaatteet ja niissä oli 14 guldenia, taskukelloni ja piippuni. Isäntä virkkaa siihen: Pyyhi partasi! Minun kaluni ovat kyllä vakuutetut, mutta ei palvelusväkeni kapineet!
"Eihän tuo ole liikaa", sanoi Swart, "jos me tyhjennämmekin lasin olutta" "Ei", sanoi Witt, "se ei ole hullumpaa!" Flick oli täyttänyt kolme lasia oluella. "Että minä sentään hukkasin piippuni!" sanoi Witt, "entä jos minä polttaisin sikaria". "Sikarit ovat niin omituisia", sanoi Swart "minä luulen, ettei se tekisi sinulle hyvää". "Kuinka niin?" sanoi räätäli Flick.
Hän on siis hänen ensimmäisen hyväntekijänsä poika! "Kyllä häntä pitää auttaa, vaikkapa koko kylä kivittäisi minut; en minä jaksa tätä kärsiä!" arveli hän itseksensä. Vieras läksi pois, häntä saatettiin, mutta vielä rapuilla kääntyi hän äkkiä ympärinsä ja sanoi: "minun piippuni on sammunut, ja minä aina kernaimmin sytytän sen hiilestä". Hän halasi kaiketi tarkastella, miltä kyökissä näyttää.
"Etkö sinä ole todistaja siihen, sinä, Olli-poika! että minä viime vuonna ostin hevoskonini ja annoin 35 talaria siitä ja piippuni vielä kaupan päälliseksi?" huusi kolmas, joka talutti pientä, kurjan näköistä harmaata konia suitsista; eräs ostaja repi sitä suusta ja poika-nulikka löi sitä piiskalla jalkoihin tehdäksensä sitä vireäksi.
Eräänä ehtoona otti hän kaksikymmentä markkaa rahaa plakkariinsa, kellonsa pisti hän myös plakkariin, ja merivaha-piipun hampaisiinsa, ja lähti huijaamaan. Aamulla tulee hän takaisin murheellisen näköisenä, lähestyy vanhaa äitiänsä ja alkaa laulaa vedet silmissä, suu väärässä ja pää täynnä viinaa: "Piippuni olen pelannut, Ja kelloni olen juonut, Enkä ole nättiä tyttöä Mammalleni tuonut".
Dami sai viimeinkin puheenlahjan ja sanoi: "Ja pari nahkahousuja myös". Kaikki naurahtivat, ja hän selitti, että rusthollin emäntä on hänelle vielä velkaa pari nahkahousuja. "Annanpa sulle niitä odottaessasi piippuni, he, tuossa sulle langonpiippu", sanoi Johannes ja ojensi Damille piippunsa. "Niin, ja itse jäät piiputta", sanoi Amrei puoleksi estellen. "Nyt en tarvitse piippua".
Tule tänne tupakille, tääll' on valmis valkea!" Ja niin vei Olli vanhan Repekan perä-penkille piippuaan vetelemään. Onnen-toivotus oli niin kaikkein mieleen, ett'ei kukaan pitänyt sitä pahana, että ruoti-vaivanen vietiin kunnian-paikkaan. Enkä minäkään sitä pahastunut, otin vain piippuni ja istuin Repekan viereen ihailemaan niitä hauskoja Liikalan häitä, siksi kuin ne loppuivat.
Päivän Sana
Muut Etsivät