Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Bengt oli pienokaisen syntymän vuoksi ryhtynyt kuninkaallisiin toimenpiteisiin, lääkärit ja hoitajattaret olivat valmiit ja odottivat vain merkin antamista. Mutta Ester teki kaikki toimenpiteet tyhjiksi.
Navetasta pitää sitten »tuiskuna» rientää tupaan, josta jo kuuluu oman pienokaisen itku: Eikä lausu lapsi parka, Saata kieletön sanoa: Onko vilu, vaiko nälkä, Vaiko muu tapahtumainen, Ennen kuin tulevi tuttu, Kuulevi emonsa äänen.
"Mutta tässä täytyy olla erhetys, tässä on joukossa sadankruunun seteli." "Ei, se on aivan oikein, parilla ei ollut pientä rahaa, ja eräs ystävistäni pani sen vuoksi heidänkin puolestansa. Se on lahja herroilta tuolla luonani. Se ei ole minulta." "Jumala siunatkoon teitä. Te olette hyvä ihminen." Herralla oli liiaksi tointa pienokaisen kanssa kuullaksensa häntä.
Kerrankin sain aivan ihan yksinäni pienokaisen, join tervaveteni, käärein lapsen riepuihin ja menin ihan paikalla taikinaa alustamaan; toisen kerran tein samoin ja menin paikalla heiniä purkamaan. Sieltä kun palasin, söin kylmää lihavellin perää, enkä kaivannut koskaan sen parempia ruokia, enkä lääkityksiä. Semmoista se on: miniä vainaja sai yhden ainoan lapsen ja oli siihen jo henkensä heittää!
Tavarat olivat laivalla, jolla heidän piti lähteä länteen, ja kaikki oli parhaan mukaan järjestetty siihen kamalaan kysymykseen asti, minne Saara kahden pienokaisen ja neljän ison pojan kanssa sijoitettaisiin; ja täällä merellä oli hän äkkiä kaikessa nöyrtynyt Rejer'in viisauden edessä; hän oli tullut niin sävyisäksi kuin lammas ja niin taipuvaksi, että Rejer olisi voinut kiertää hänet sormensa ympärille!
Oli kerran eräs mies, joka ei ollut kuningas eikä ruhtinas, vaikka hän ansioittensa puolesta kyllä oli heidän vertaisensa. Tällä oli tytär, ja vaikk'eivät onnen kohtalot suoneet hänen syntyä ruhtinattareksi, kokoontui kuitenkin tuon pienokaisen tytön kätkyen ympäri kymmenkunta naishaltiaa, he kun siten tahtoivat osoittaa sulaa kunnioitusta hänen isälleen.
Lyhyt, mutta kova oli ollut pienokaisen kuolonkamppaus, se oli tullut niin odottamatta, niin kiihkeällä, ja nyt se oli loppunut pikku "valkotukka", kuten hän mielellään lasta nimitteli, lepäsi nyt äänettä ja liikkumatta valkoisella patjallaan.
Mutta lapsen kanssa tulee elämä aivan mahdottomaksi." Ja kyyneleet tulivat hänen silmiinsä, kun hän muisti ensimäistä poikaansa Pierreä. "Siitä on nyt kymmenen vuotta. Minä olen vielä näkevinäni rouva Couteaun tulevan tänne pienokaisen kanssa, niinkuin hän pian tulee toisen lapsenikin kanssa.
"Rouva tuli vastaani etuhuoneessa; silmänsä olivat vettyneet ja hän loi katseensa alas. "'Antakaa tänne lapseni, sanoi hän vaan, ja otti pienokaisen minulta. Oli kun ukkonen olisi iskenyt eteeni, sillä sellainen ei hän ollut koskaan minulle ollut. Samassa tuli käly ja mittaili minua katkerilla silmäyksillä; sitte hän niiasi ja astui syrjään.
"Mikä sinun on, armaani?" kysyi Dora ja silitteli pienokaisen kalpeaa poskea, "olet niin hiljaa, voitko pahoin?" "En", vastasi Mai hymyillen, "mutta minusta on hauskinta katsella, kun nuo toiset lapset leikkivät." Dora ei vastannut; hän kääntyi äkkiä poispäin, salatakseen kyyneleitään, ja ajatteli: "Niin ei puhu se, joka palaa takaisin elämän iloon..."
Päivän Sana
Muut Etsivät