Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. lokakuuta 2025
"Minä puolestani en luule tätä putousta niin vaaralliseksi, kuin te sanotte. Wangwanat ovat aina pelkureja vesillä; pienin veden väre on aina heidän silmissään kasvanut korkean laineen kokoiseksi. Jos minulla vaan olisi neljä valkoista miestä mukanani, niin näyttäisin pian teille, voiko putouksesta kulkea vai eikö."
Ja he pyrähtivät kuin mehiläisparvi pienintä vekkulia vallattomuudestaan kurittamaan. Mutta pienin lehahti lentoon ja piilottausi piirongin taakse toiset jälessä. »Hiljaa!» huudahti äkkiä joku joukosta. »Nyt se taisi vihdoinkin tanssi loppua!» Oltiin hetkinen äänettä. »Niin loppui nyt ne tulevat!» Kukin riensi paikalleen, punottavin poskin ja sykkivin sydämin.
Teoistas kiitos, poika Pohjan korea, mies Suomen, urho Lapin laajain unien; yön kirkkaan kieltä kertoi silmäs sorea, mi uskoi maahan kuusten, maahan lumien; tään kansan tulkki pienin ehkä lienen minä, mut kiitos siitä, että siihen uskoit sinä.
Kirkkoherra meni nyt kammariin, ja huoneesen tuli heti syvä hiljaisuus, niinkuin sydänyön. Rouva itse kävi ympäri varpaillansa, ja lintuhäkin, pienin visertävin asujaminensa, peitti hän isolla vaatteella. Kun sitte yön ja hiljaisuuden ehdoton valta näin oli järjestetty, istui kirkkoherran rouva taas ompeluksellensa nurkka-akkunan ääreen.
Meni kaikki, jota ma äsken yli itseni rakastin. Erojuhlaan muistot ma käsken ja teen In memoriam'in. Huh, saakelin löntys, mene helvettiin! Home kasvanut sulle on hyppysiin. Sun nyrkkisi nahka on naarmuton. Ja oudot sulle ne hurmat on kun kiveä kaksi lyö vastakkain ja säkene yöhön käy leimahtain. Ah säkene pienin ja lyhkäisin on kylliksi mulle tulenjuhlihin. Kivi kiveä vastaan! Tult' iskekää!
Syvä hiljaisuus vallitsi kaikkialla, ei hiiskahdustakaan kuulunut, ei läheltä eikä loittoa, muuta kuin airojen tahdinmukainen kolke. Saarissa ja niemekkeissä ei pienin liikahdus, ei lehdenkään väräys häirinnyt metsän asujainten rauhallista yöunta. Tummansinisellä taivaalla kumotti ystävällinen täysikuu, ja muutamia keveitä, valkoisia pilven hattaroita uiskenteli verkalleen yläilmoissa.
Käy'pä kylpyä kylästä, Saunoa Sarajalasta, Jossa huono hoivan saisin, Avun ange tarvitseisin Käy pian, välehen jouvu, Välehemmin tarvitahan." Piltti pienin piikojahan, Sanan virkkoi, noin nimesi "Keltäpä kysyn kylyä, Keltä aihelen apua?" "Kysy Ruotuksen kylyä, Saunoa Sarajansuista!"
Vaikka Jeanne maalla olonsa aikana oli paljon jo oppinutkin, ei hän kuitenkaan vielä ollut ajatellut muuta kuin runollista rakkautta ja joutui nyt aivan hämilleen. Hänen vaimonsa? Eikös hän sitä sitten nyt jo ollut? Silloin alkoi Julien suudella häntä pienin, nopein suudelmin ohimoille ja niskaan, hiusten rajaan.
Ja kuin setä oli päivän poissa, niin kuin metsässäkin, niin oli semmoinen kaipuu, ettei tahtonut päivä kulua. Aina kujan suuhun menivät katsomaan että eikö jo tule, aina vähän väliä. Ja kun näkyi niin silloin lähtivät kolmikannassa juosta piristämään vastaan. Helli riepu se aina jälkiin jäi kuin oli pienin, mutta Hilma ja Elsa tasaväkiset ollen jotenkin yhteen aikaan sedän luo pääsivät.
Se oli siis teeskentelyä! Mutta kyllä minä siitä hän saapi olla ihan varma!» Hän teki vielä lyhyen retken uusia jälkiä myöten, ja sitten hän oli valmis: hän istuutui kirjoittamaan viisipalstaisen johtajan. »Maakunnanlehden» kirjapaino oli pimeän solan perällä, jossa siisteys oli pienin ja rotat suurimmat.
Päivän Sana
Muut Etsivät