Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
"Todellako?" sanoi Peter. "Minusta ei ole lystiä katsella sellaista. Muutamista ei mikään ole niin lystiä kuin katsella, kuinka neekerit potkivat, mutta minä en voi sietää sitä. Se panee voimaan pahoin. Ei se ole pelkurimaisuutta", vakuutti Peter nopeasti, sillä hän pelkäsi että vieras saisi huonon käsityksen hänen rohkeudestaan. "Jos on kysymys ampumisesta ja taisteluista, niin kyllä minä olen mukana. Voin lyödä vetoa, että olen tappanut yhtä monta neekeriä kuin kuka tahansa meikäläisistä. Mutta piiskaamista ja hirttämistä en voi sietää. Se riippuu tietysti siitä, miten on kasvatettu.
"Minä en ole tuntenut teitä Aatamin ajoista asti, mutta vaikka te ottaisitte pyssyni tuosta ja tähtäisitte minuun, en liikahtaisi! Voisin panna maata tuohon noin ja pitää päätäni teidän jaloillanne. Eikös se ole hullua, vaikka en ole tuntenut teitä Aatamin ajoista asti? Nimeni on Peter Halket. Mikä teidän nimenne on?" Mutta vieras järjesteli puita tulessa.
"Peter Halket," sanoi vieras, "kuka on suurin, sekö joka palvelee vai sekö jota palvellaan?" Peter katsahti vieraaseen, ja yhtäkkiä hänelle selvisi, että vieras mahtoi olla hullu. "Oh," sanoi hän, "jos sillä lailla puhutaan, niin ei mikään ole mitään!
Tulesta kohosi kumminkin kaksi kirkasta liekkiä hiljaisessa ilmassa. Silloin hän kuuli kallion toisella kyljellä askeleita lähestyvän, paljaiden jalkojen hitaita, tasaisia askeleita. Tukka ratsumies Peter Halketin otsalla jäykistyi verkalleen. Hän ei ajatellutkaan paeta. Hän oli aivan lamautunut kauhusta. Hän tarttui pyssyynsä. Kuolon kylmyys hiipi hänen jaloistaan ylös päähän.
"Minä myönnän," sanoi Sir Peter sävyisästi kuin ainakin, "että pienen kansalaisen syntyminen mahtoi olla teistä ikävä tapaus, kun jo neljätoista vuotta olen naimisissa ollut eikä minulla tähän saakka ole lapsia ollut.
Mutta hän katsoi otsa rypyssä ylös työstänsä, kun Sir Peter, ensin laveasti kerrottuaan käynnistänsä Traversin tykönä ja siitä taitavuudesta, jolla hän, serkkunsa kehoituksen johdosta, oli saanut perheen lupaamaan tulla muutamaksi päiväksi Exmundhamiin, lisäsi: "Niin, olin unohtaa, minä olen kutsunut nuoren Gordonin heille seuraa pitämään."
Yhtä hyvin hänen olisin voinut panna Peteriksi". Mutta Sir Peter ei tahtonut myöntää että hänen kaunopuheisuutensa oli turhaan mennyt ja että hänen hartahin toivonsa oli määrätty raukenemaan, ja sanoi sentähden ääneen: "Sinä et ole kuullut mitä sanoin; Kenelm, sinä loukkaat minua". "Loukkaan teitä! Teitä! älkää niin sanoko, isäni, rakas isäni. Kuunnellut teitä!
Miss Margaret: "Se ei ole mikään naurettava asia, kevytmielinen lapsi!" Sir Peter: "Minun poikani ei saa Peteriksi kivettyä."
Entäs sitten ne muut ihmiset, jotka ostivat osakkeet rahalla? Ne saisivat tietysti taas myydä ne. Ne saisivat kaikki myydä ne yhä uudestaan. Peter Halketin ajatukset kävivät hieman sekaviksi. Tuo asia oli hiukan liian vaikea hänelle, aivan kuin päätöslasku ennen koulussa, kun hän ei voinut keksiä kahden ensimäisen termin suhdetta kolmanteen.
"Siinä on, paha kyllä, kovin vähän, mutta se lämmittää kumminkin." Vieras kumarsi päätään, mutta kiitti ja kielsi. Peter kohotti pullon huulilleen ja otti pienen kulauksen. Sitten hän pisti sen takaisin taskuunsa. Vieras pani käsivartensa polvien ympäri ja katsoi tuleen. "Oletteko juutalainen?" kysyi Peter äkkiä, kun tulen valo sattui selvästi vieraan kasvoihin. "Olen."
Päivän Sana
Muut Etsivät