Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Sir Peter otti hattunsa ja lähti ulos, ei tuumimaan valehtelisiko hän vaimollensa vai ei, vaan miettimään minkälaisen valheen tämä parhaiten ottaisi uskoaksensa. Hän kulki muutaman kerran edes takaisin terassilla ja ehti sillä aikaa miettiä ja kypsyttää sopivimman hätävalheen, joka osoittaa että Sir Peter oli hyvin kokenut tällaisissa asioissa.
Siinä huusi Reif häntä ympäröivästä ryhmästä: Odotapa, Segebaden, sen saat vielä maksaa. Björnberg, Stjerneld ja monet muut ovat vannoneet, etteivät taistele Venäjää vastaan jos Peter Ulrik tulee kuninkaaksemme, ja siksi hän tulee. Tehköön Lewenhaupt mitä voi. Ne sanat saivat aikaan uuden, vielä hurjemman mylläkän, ja pian syöksyivät nuoret, hurjistuneet soturit taivasalle.
Nuori mies tässä kaupungissa voi varmaankin hauskemmalla tavalla viettää päivänsä kuin hydraulisia vedennostokoneita ja leikkuukoneita katselemalla. He myöntävät että hän on järkevä mies. Niin, hän on kieltämättä järkevä eikä ainoastaan järkevä hän on käytöllinenkin." Sir Peter tapasi Traversin salongissa tyttärensä, Mrs Campion'in ja Lady Glenalvon'in kanssa.
Minulla oli kaksi majaa itselläni ja pari neekerityttöä. On paljon parempi," lisäsi Peter vähän ajan perästä, "pitää mustia naisia kuin valkoisia. Valkoisista sinun täytyy pitää huolta jos jonkinlaista, mutta neekerit pitävät huolta sinusta! Ja kun kyllästyt niihin, et muuta kuin ajat ne matkoihinsa. Minä rakastan neekerityttöjä." Peter nauroi.
Sitten hän pudotti sen maahan, niinkuin mies pudottaa semmoisen, jonka hän tahtoo unohtaa. Hienoa sadetta vihmoi, ja hän kulki katua, kädet selän takana ja pää kumarassa. Väki kulki toisella puolen katua ja hänestä näytti, kuin hän olisi ollut aivan yksin. Mutta minä kuljin hänen takanaan." "Entäs sitten," sanoi Peter, huomatessaan että vieras vaikeni, "mitä tapahtui hänelle sen jälkeen?"
Sir Peter hiipi hiljaa huoneesta, huusi palvelijansa ja sanoi. "Minä olen lähettänyt Mr Chillingly'n London'iin. Pane kokoon ne vaatteet, jotka hän kentiesi tulee tarvitsemaan, jotta kohdakkoin voimme lähettää ne hänelle, kun hän kirjoittaa siitä."
Minä olin kerran Peter Donnelly, lakonrikkuri-työnjohtaja. Mutta tänä yönä minä olen 'Friscon punaisten numero 27'. Tulkaa, niin johdan teidät täältä pois.» Myöhemmin kuulin hänestä enemmän. Tavallaan hän oli puhunut totta sanoessaan kaikkien omaistensa kuolleen.
"Herra siunatkoon", sanoi Sir Peter itsekseen, "poika on vaipunut entiseen leikillisyyteensä ja alakuloisuuteensa. Hän ei ole kuullut sanaakaan siitä mitä olen puhunut. Travers on oikeassa. Hän ei tule milloinkaan toimittamaan mitään maailmassa. Miksi minä panin hänelle nimeksi Kenelm?
Sitten hän äkkiä säpsähti. "Mitä nyt?" sanoi Peter. "Kuuletteko mitään?" "Kuulen etäältä itkua," sanoi vieras, "ja lyöntejä. Ja kuulen miesten ja naisten kutsuvan minua." Peter kuunteli tarkkaan. "En voi kuulla yhtään mitään", sanoi hän. "Se on kai teidän omassa päässänne. Minä kuulen joskus ääniä päässäni." Hän kuunteli vielä tarkkaan. "Ei kuulu ikinä mitään. On niin perin hiljaista."
Sir Peter kutsutti Kenelmin tykönsä ja sai tietää, että poika, joka vapaasti sai kirjastossa oleskella, oli lukenut Locke'n kirjoittaman kirjan "Inhimillisistä älynvoimista", ja oli valmis kiistämään tämän filosofin kanssa synnynnäisistä aatteista.
Päivän Sana
Muut Etsivät