Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
Jäätyänsä kahden kesken Kaapon kanssa, joka yksin sai olla tuvassa, penkin loukossa imeä piippuaan, rupesi Esa uudestaan Kaapoa riisuttamaan. Eikä tämä paljoa vastaan pannutkaan: jättihän ryysynsä, tukkien ne piiloon penkin alle, ja pistäysi sänkyyn, johon Esa seurasi.
Kun tiesi häviävänsä, niin sekoitti kortit! PEKKA. En olisi hävinnyt. PERTTI. Turakaksi olisit kun olisitkin tullut sen vannon. PEKKA. Vanno vaan vannomistasi. Sinun valasi ei paljon paina! PERTTI. Painaa se vaikka penkin alle semmoisen miehen kuin sinä olet! 1:NEN TALONPOIKA.
Isäntä viiletti kirveen penkin alle ja olaltaan tarvispuut pirtin lattialle romautti. Kopisteli sitten oven suussa lunta jaloistaan ja varsiluudan tyngällä vielä loppuja hankasi. "Eikö se iltanen ala joutua?... Eihän tuota luulisi yhtä puuroa tarvittavan koko iltaa keittää..."
Martti ei ollut kuulevinansakaan; kallisti vain tuoppia yhä ahneemmin ja ajatteli itsekseen: "kun mies maistaa, niin pohja paistaa", mutta ei hän toki virkkanut ääneensä mitään. Vihdoinkin viimein köllähti hän penkille ja sytytti piippunsa. Savupilvet pöllyilivät niin somasti penkin ja pöydän laidan välillä.
Tääll' oppia soisin aika-lailla. MEFISTOFELES. Tääll' ootte siis mitä sopivin. YLIOPPILAS. Ja kotia kaipaan kuitenkin. On, totta sanoen, outo olla Näin kolkkoin muurien kartanolla. On aivan ahdas paikka tää, Ei ruohon kortt', ei puuta nää. Saleissa, istujana penkin, Mult' uupuu silmät, korvat, henki. MEFISTOFELES. Totutte, aikaa voittaen.
Hän nousi katsomaan lasta. Se nukkui rauhallisesti, mikä rauhoitti häntäkin, niin että pääsi jonkun hetken perästä taas uneen. Elsa ei ollut vielä silmän täyttä unta saanut. Kauhistava kuva väikkyi mielessä. Hän näki Marin seisovan sillalla kaidepuuta vasten, siirtyvän penkin kohdalle, nousevan penkille ja siitä kaidepuulle ja hyppäävän alas, uppoavan kuohuihin ja painuvan jään alle...
Muuta neuwoa ei ollut, täytyi ruweta tuolla penkin tapaisella, lawaa wasten nojallaan, istua kykkimällä yötänsä wiettämään. Jos kuinkakin olisin teetellyt, niin unta ei tullut; rupesin siis tekemään puhetta ukon kanssa. "Onko pitkästi tätä teiltä likimmäiseen naapuriin?" kysäsin ukolta. "Puolitoista peninkulmaa", wastasi hän.
Satoja kynttilöitä alttarilla, kruunuissa, saarnastuolilla ja penkkien väliseinillä. Lukkari veisasi ankaralla äänellä, mahtavasti johtaen miesten vakavia, höriseviä, sekä vaimoväen heleitä, kimakoita ääniä. Penkeissä istui monta hyvin tuttua, ja käytävillä seisoi lapsia vanhempinensa, nojaten penkin seiniin.
Mutta virren loppuessa rovasti verkalleen nousta väntti saarnatuoliin ja noustessaan kakisteli rintaansa. Nyt oikaisi piispakin itsensä suoremmaksi, nojasi leveät hartiansa penkin nojasinta vasten, laaja, korkeaotsainen muoto kääntyneenä saarnatuolia kohti.
»Niin minä vain sanon että...» uudisti muori. Lindblom käski muorin pitää suunsa kiinni. »Mitä varten? Minä puhun, minä, ja minä tahdon puhua. Minä olen ollut emäntänä...» »Suu kiinni!» ärjäisi nimismies. Esan katse kohosi penkin loukosta. »
Päivän Sana
Muut Etsivät