Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Kohta heidän jälestään tuli samaa käytävää herrain penkin ohitse Helanderin Maria ja Hanna ja eräs kolmas, Karoliina, Anteron sisar, jonka tulon hän oli kokonaan unohtanut. Ruustinna teki heille merkkejä, että tulisivat heidän penkkiinsä. Mutta he menivät ohi ja istuutuivat takana olevan penkin suuhun, jossa muutamat körttipukuiset vaimot heti tekivät heille tilaa.
Forsberg ... mikä se kirja oli, jonka pistit penkin taa? Se oli kielioppi, herra maisteri. *Bas*. Tuo tänne. Minä tahdon sen kirjan. Se ... se taisi pudota penkin alle. Joku lienee sen ottanut sieltä. Tuokaa se tänne, sanon minä, olkoonpa se kellä hyvänsä. No? Tuokaa se tänne! Kyllä minä opetan teitä ilvehtimään koulussa. Herra maisteri, ei toisissa ole syytä.
Pois minun penkistäni! komensi hän keskelle kirkkoa tultuaan ja ajoi saarnastuolin edessä olevan penkin tyhjäksi, istuutuen sen keskelle ja katsellen tahmeilla ja kohmeloittuneilla silmillä ympärilleen. Vai te voudin penkkiin, moukat! Missä täällä ovat kirkonmiehet? Ka, Panu, istu vain siihen!
Kahden puut, kahden petäjät, kahden virsut penkin alla, kahden kalsutkin sopessa. Naimattomia naimaan, naineita onneensa tyytymään kehottava sananlasku. Kalsuiksi sanotaan paikoin sääryksiä. Kaikki kauhasen tekevi, vaan ei pontta puoletkana.
Seisahduttiin jollekin nimettömälle pysäkille, ei ollut ketään meneviä, tulijoita oli yksi. Hän tuli varovasti ja arasti, niinkuin tulee talonpoika herrashuoneeseen, ja kun ei kukaan käskenyt ulos eikä kysynyt, mitä oli asiaa, valitsi hän kapean penkin ovensuunurkassa, istuutui siihen, laski konttinsa lattialle jalkojensa väliin ja riisui hatun päästään. Hän oli luminen ja väsynyt.
Vähän ajan perästä näin elukan, joka hiljakseen mateli penkin aluksia, keltasen ja valkean kirjava elukka. Se oli mielestäni ihmeen kaunis ja toivoin, että kun ei milloinkaan menisi pois. Koettelin ottaa käteeni, vaan se kun alkoi kähistä, niin minä näin, ettei se sille kelpaa. Muulla koettelin kesyttää. Hain piimäkuppini, panin sen lattialle eteen sille.
Tuo tuossa, jolla on parta ... joka meihin nyt katsoo... Oletko osoittelematta! ... en minä tiedä. Ei sinun, Matti, tarvitse käsilläsi siitä penkin laidasta kiinni pitää ... pysyyhän tässä ilmankin. En minä sen tähden pidäkään. Minkäs tähden? En minkään tähden.
Minä, arvoisa herra, joka tiesin kaksintaistelujen olevan kiellettyjä, otin penkin ja annoin sillä eräälle roistolle semmoisen iskun että luullakseni hänen olkapäänsä musertui. Hyvä! sanoi kardinaali, ja te, herra Aramis?
No mihinkä Matti on jäänyt?" Mickelsoni rykäsi, avasi jo suunsa aikoen jotain sanoa. Mutta ei siitä sanoja tullutkaan, vaan rykäys vielä ja sitten astui hän vähän peremmäksi penkin luo, pihalle katselemaan ikkunasta. "Tuota ... kyllä hän kanssa tule heti." Mutta Mickelsonin käytös näytti Sannasta niin omituiselta, ettei hän saanut oikein selvää, mitä hänen piti tuosta ajatteleman.
Ukko Lastique, joka piteli peräsintä ja purjeköyttä, otti silloin tällöin kulauksen pullosta, joka hänellä oli kätkettynä penkin alle, poltellen levähtämättä piippunysäänsä, joka ei näyttänyt koskaan sammuvan. Hänen piipustaan lähti lakkaamatta ohut sininen savujuova, samalla kertaa kuin aivan samanlainen tuli ulos hänen suupielestään.
Päivän Sana
Muut Etsivät