United States or Moldova ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ennen pitkää Théodore tunnusti jotain sangen ikävää: hänen vanhempansa olivat viime vuonna hänen tilalleen palkanneet sotapalvelukseen miehen. Mutta milloin tahansa voitaisiin hänet viedä. Pelkkä ajatuskin, että hänen täytyisi palvella sotaväessä, häntä peloitti. Tämä pelkurimaisuus todisti Félicitén mielestä hellyyttä; siitä hänen hellyytensä lisääntyi.
"Hm; elä, elä," vastasi Hans ja rupesi viheltelemään. "Kuule Hans?" "Noo?" "Olenko minä toisenlainen kuin muut pojat!" "Kuinka tulit sitä ajatelleeksi, tolvana?" "Ne eivät pilkanneet muita". "ohoo," sanoi Hans, "koska on päästy niin pitkälle, lie parasta, kun saat kaikki tietää". Sitten alkoi Hans kertoa, mitä tiesi hänen isästään ja äidistään. Ja teki sen semmoisella ilolla, että Leiviä peloitti.
Jos jotakin hauskaa koetti ajatella, niin ei jaksanut, tuntui kaikki tahkealle, raskaalle ja painostavalle. Joskus kun pistäysi mieleen joku aie aikansa kuluttamisesta illalla työstä päästyä tahi sunnuntaiksi, niin tympäsi se taas heti. Työpaikassa tytöt olivat mahdikkaita, kiusasivat ja pilkkasivat toisiaan. Elsaa peloitti, että joskus rupeavat häntäkin kiusaamaan.
Ensi kerran muistutti kauhistava tunne häntä, että hän oli nainen. Tyhjä avaruus peloitti häntä. Minä aavistin tätä, sanoi Felton. Ei se ole mitään, ei mitään, sanoi mylady, minä laskeudun umpisilmin. Luotatko minuun? kysyi Felton. Kuinka sitä kysytkään! Pidä kätesi kiinni toisissaan; pane ne ristiin; kas niin, sillä tavoin!
Aliina pääsi toiselle osastolle, kun osasi selvään lukea sisästä ja muisti katekismuksen ja raamatunhistorian ulkoa, sekä oli vähän kirjoituksenkin alulla. Iida tarjoutui vielä loma-ajoilla opastamaan laskennossa. Heti ensimmäisestä päivästä alkaen ryhtyi Aliina ahkerasti lukemaan. Häntä peloitti kovasti, kun monesta ennen tuntemattomasta kirjasta määrättiin läksyjä.
KALERVO. Jospa silloin ei olisi Sodittu ja suitsutettu Veljesten verivihoja, Niin nyt: ahjoa sisässä Teissä on sotatuleksi, Tulta vaaran valkeaksi. KULLERVO. Siin' oletkin oikeassa. KALERVO. Tuli Kullervo kotia, Ilmestyi kotipihalle Kuin tyly, levoton Tuoni, Hämmästytti ja peloitti, Kuin haudan takainen aave. Tuli kuin merestä miekka, Hyökyaaltojen ajama, Jota ei etsiä osattu.
Hän oli valmis kuitenkin jo aikoja ennen ja peloitti, että ehkä on joku erehdys, kello väärässä tahi ei kuulu kellojen soitto tänne. Kun kellot alkoivat soida, vavahti hän heti ensimmäisille lyönneille. Oli kuin jotakin hyvin tuskallista olisi työntynyt rintaan ja omituinen pelko ahdisti. Tykkivin sydämin kuunteli hän nyt. Miten monella tavalla kirkon kellot soivat!
Uusi isäkin tuli siihen ja sanoi: "Hyi, kuka se yöllä juonittelee? Iso tyttö! Nuku nyt vaan, että muutkin saavat nukkua." Elsaa peloitti, ei tohtinut puhua mitään. Vaan kuin uusi isä meni, pyysi hän äidiltä yhä päästäkseen sedän viereen.
Tyttö meni, mutta ajatteli itsekseen, ett'ei hän ollut äitinsä kaltainen, jos näin pian antoi myöten. Eikä isänsä kaltainen liioin, jatkoi hän vielä. Gunhild alkoi vavista. Hän istui pöydän ääreen, ja nojasi päätänsä käsiin pysyäkseen pystyssä; hirveästi häntä peloitti.
Kenelm käänsi paidanhihansa alas, otti takin päällensä ja kääntyi Jessien puoleen. "Noh, nuori ystäväni, näyttäkää nyt minulle Willin tupa." Tyttö lähestyi häntä vaaleana ja vapisevana. Hän ei uskaltanut puhua. Muukalainen oli hänen silmissään muuttunut toiseksi ihmiseksi. Hän peloitti häntä miltei yhtä paljon kuin Tom Bowles oli tehnyt.