Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025


Näin olin joutunut keskelle pappilan pihaa seisomaan; mutta en tahtonut uskaltaa astua mihinkään sisälle. Joku minua peloitti, vaikk'en itsekään tiedä, mitä pelkäsin. Vihdoin kun olin jo noin puolen tuntia seisonut töllistänyt sinne ja tänne, tuli yksi pappilan piioista pihalle ja kysyi naurusuin minulta: mitä sinä haet? Neiti oli erittäin viehättävän näköinen.

Elli vapisi vähän, kun kädellään puristi tuolin kaidetta. Mutta samalla oli niin sanomattoman suloista. Peloitti hiukan, mutta samalla oli kuitenkin hauska. Hän kuuli Arthurin takaapäin kysyvän, pelkääkö hän, johon vastasi, ettei hän pelkää. Onkos hauska? On. Eikö hän ennen ole ollut työntötuolissa? Ei ole ennen... Nyt sen sijaan sitä kovemmin! Ja Arthur lykkäsi kovemmin.

Mutta minusta tuntui, kuin hänen äänensä, käytöksensä ja kasvonsa eivät ensinkään olisi muuttuneet siitä, kuin viimein yhdyimme, jolloin hän peloitti minua lapsi-parkaa ja pyysi minua rupeamaan sisareksi ja luopumaan Fritzistä.

Bernfeltiä peloitti kuitenkin kovin, miten tuo keskustelu olisi käyvä; sahanhoitaja, joka jyrkin piirtein oli kuvannut sen osan, mikä Robertilla hänen mielipiteensä mukaan oli ollut lakon syntymisestä, esitti järkähtämättömänä loppu-ehdotuksenaan sen, että joko hänen, taikka pastori Wallnerin täytyi poistua Ryforsista.

Tuo peloitti kaupunkilaisia vielä enemmän, sillä voisihan rutto tuulen tietä päästä kaupunkiin! Seuraus tästä oli etteivät ilta-puoleen päivää, jona tuuli yhä kiihtyi, aremmat kaupunkilaisista uskaltaneet astua ulos huonehistaan. Ja pelko kohosi vielä korkeimmalleen, kun kuultiin, että rutto jo oli kaupungissa. Kauppias Karlgren oli siihen äkkiä sairastunut.

"Toissa päivänä tuli hän meidän maja-taloomme ja tahtoi, nukuttuansa hetken laattialla, valkean ääressä, kaapuunsa peittyneenä, mennä seuraavaiseen majataloon, ennenkuin pimeä tulisi. Häntä peloitti paljon tämä osa matkasta, ja hän luuli tien vielä huononevan seuraavana päivänä." "Noh, kuinka sitten kävi?"

Ja tämä kuningasta peloitti enemmän kuin tappelu, jossa hänen väkensä joutui tappiolle; sillä hän, jonka toivo kokonaan oli pakenemisessa, pakoitettiin takaa ajamaan, ja käymään sotaa sopimattomilla paikoilla, kykenemätön kun oli ollut etuisaa asemaa suojelemaan.

Mutta eihän hän mitenkään ollut saattanut aavistaa, että Glaucus paranisi haavoistaan ja palaisi Roomaan. Kun hän siis huomasi hänet rukoushuoneessa, pelästyi hän niin suuresti, että hän todella ensi hetkenä päätti lakata etsimästä Lygiaa. Mutta toiselta puolen peloitti Vinitius häntä vieläkin enemmän. Hän ymmärsi, että hänen täytyy valita joko Glaucuksen viha tai mahtavan patrisin kosto.

Mutta Faller tulikin sinua ennen ja peloitti minun ensiksi ja sitte hän kertoi, että sinä olit pettänyt minua takauksen puolesta, ja taas rupesi tuo paha henkeni minua riivaamaan se kuiskii minulle ja tekee kanssani, mitä se tahtoo eikä mitä minun itse pitäisi tekemän. Vaan nyt on se minusta karkoitettu. Nyt sillä ei enää ole mitään valtaa ylitseni. Tästedes tahdon sinua kantaa käsieni päällä.

»Ei siinä minun ymmärtääkseni mitään vikaa ole», sanoi Tiina Katri. »Surusta ja huolesta ihminen aina muuttuu, ehkä hän nyt lisäksi pelkää Annin kuolevan. Onneksi se lapsiraukalle olisikin, mutta eihän niitä mielellään tahtoisi antaa kumminkaan.» »Mutta kun minä en saanut sitä puhumaan viime yönä, sehän minua pahimmasti peloitti.» »Oli kai niin lävitse uupunut.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät