Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. heinäkuuta 2025
Minä en ollut suuttunut heille; minä pikemmin pelkäsin heitä, ikäänkuin olisin ollut heitetty semmoisten olentojen joukkoon, joitten kanssa minulla ei ollut mitään yhteyttä luonnon puolesta. He olivat hyvin virkoiset.
Permantoon en uskaltanut katsoa, sillä pelkäsin senkin haihtuvan alla jalkojeni. Sillä pääni ja järkeni todisti heti, että ne haihtuivat vain sikäli kuin katsoin niihin, mutta että ne heti kun käänsin huomioni toisaalle, siirtyivät jälleen paikoilleen. Tämähän on ihmeellistä! ajattelin. Täytyypä tarkemmin tutkia tuota ilmiötä.
"Tuo oli tosin suuri onnettomuus meille, joilla ei ole muuta toimeentulon lähdettä kuin kätemme, mutta ei siinä sentään syytä ollut lähteä kotoa pois, niinkuin sinä teit". "Minäpä pelkäsin, ett'ei eukko Riedler tahtoisi pitää minua luonansa, kun saisi tietää olevani ilman työtä". "Ehkäpä hän sen kumminkin olisi tehnyt minun pyynnöstäni.
Mai ei vastannut heti. Vihdoin hän sanoi: "Pelkäsin, että isä ja äiti pahastuisivat..." Eugen kääntyi äkkiä poispäin. "Pieni tottelevainen hevonen", ajatteli hän, "tietysti hän kuolee tietysti ... on parasta, että en antaudu toivomusten valtaan ... tietysti hän kuolee ... tietysti..."
Elli kääntelihe levottomana, aukoi ja tiukoitti nyyttinsä solmua ja sanoi sitten: Enhän ainoastaan teitä ... voihan olla, että pelkäsin itseänikin ... meidän kummankin heikkouttamme... Siinäkö oli ollut syy hänen käytökseensä eilen!
Mitä taas minuun tuli, niin täytyy minun suoraan tunnustaa, että minä kovinkin pelkäsin. Eläin oli, näet sen, edellisenä iltana nähty karjatalon ympäristössä, niin sanottiin, ja epäilemättä se jälleen tulisi näkyviin, heti kun päivä loppuisi.
Huoneesenkin, jossa me äänettöminä istuimme vierekkäin, loisti niiden heikko valo ja minä pyysin neiti Fliedneriä jättämään lampun sytyttämättä, sillä olihan meillä kirkasta kyllä, vaikka oikeastaan pelkäsin katsella häntä silmiin, sillä minä tiesin hänen olevan tuskaisena ja liikutettuna.
"En uskalla Hannan itsensä tähden," kuiskasi hän takaisin; "täällä kulki joku käytävässä, ja minä pelkäsin, että siitä saisivat ehkä jotakin sanan sijaa." Samassa aukeni ovi käytävään. Kun luutnantti äsken erehdyksessä oli astunut Hanna Haborgin huoneesen, oli tämän huomannut mamseli Katri, joka heti hänen jälessään oli hiipinyt rappuja ylös.
"Ja tiedätkö, miten vaikeaa se minusta on ollut!" huudahti rouva. "Tiedätkö, mitä hirmuisia tuskia olen kärsinyt. Ah, monesti luulin tulevani hulluksi! Mutta niin kauan, kun pelkäsin Rutgerin hengen olevan vaarassa, onnistui minun kestää.
Minä pelkäsin, ettei se miellyttäisi sinua." "
Päivän Sana
Muut Etsivät