Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Olavi tunsi heti lauhtuvansa, ja kääntyen hänen puoleensa hän sanoi hellällä, värähtelevällä äänellä: Mutta hyvä, rakas Elli, mitä siinä olisi pelkäämistä ... miksi te sanotte sitä heikkoudeksi, joka on tunteittemme luonnollisia ilmaus...? Ei se ole ... se ei saa olla meidän tunteittemme ilmaus... Mutta miksi ei?
Ei kautta kaikkien p jen, ei! sanon minä. Jos illalla olisitte antaneet, mitä pyysin, olisipa Kontion Kalle vielä elossa, minä en olisi tässä, ja teillä ei olisi mitään pelkäämistä. Mutta nyt on Kontion Kalle helvetissä, minä tässä, tämmöisessä tilassa, ja te olette joutumaisillanne samaan tilaan. Kuka on näihin syypää? Te ja teidän kirottu ahneutenne. Mutta eilismurkinoista ei ole puhumista?
Nyt pitäisi rientää hänen avuksensa, nyt on kylvön aika. KNOX. Hän on kykenemätöin ankaraan katumukseen, oikeaan parannukseen. Hän on korsi. TAYLOR. Hänen lempensä kuningattareen on kuitenkin ollut täydellinen. Siitä voisi ehkä korkeampi rakkaus syntyä. KNOX. Niin, kun vaan ei kuningatar enää siihen sekaantuisi. TAYLOR. Ei ole pelkäämistä. Kuningatar häntä kammoo.
Heti kun naapurusten lapset siihen määrään kasvoivat, että he kykenivät liikkeelle, olivat he usein yksissä, eikä siinä tullut köyhyys tai rikkaus kysymykseen; molemmat vanhukset luulivat myös lastensa kasvatuksen toimittaneensa hyvästi, semminki Niemimäkeläiset, kun eivät antaneet lastensa lukea mitään "lorukirjoja", jotka ovat muka niin vaarallisia, varsinkin lapsille; ei naapuruksilla siis ollut siinäkään suhteessa mitään pelkäämistä, ja niin saivat lapset seurustella toistensa kanssa.
Erhetystä ei ole pelkäämistä, sanoessa sen olevan vapaudessa itsessänsä, joka ei salli tässä enemmin kuin muussakaan ulkopainoa ja sortoa. Sen omat rajat ovat tässä yhdellä puolen suomen kielen yleisessä luonteessa ja kasvannossa, toisella nimien ja nimitysten sortamattomassa selkeydessä. Nämät ovat tässä pää-asiallisina ja paraimpina osviittoina.
Vain Lohduttaja vierelläin mun seisoi; kolmatta hetkeään jo paistoi Päivä ja meri siinsi eessä silmieni. »Ei pelkäämistä!» lausui Mestarini. »Pois epäily! On asiamme hyvin; syy kasvaa voimas on, ei surkastua. Ovelle tullut olet Kiirastulen; kas, tuoss' on seinä sitä kaartavainen, ja mist' on halki se, on siinä kynnys.
Tule isältä salaa... Tule niin, jotta se ei näe koko ukko, niin eihän se sitte mistä tiedä... En minä mene sitä hänelle sanomaan ... elä sitä yhtään pelkää. En minä pelkääkään. Niin... Mitäs siinä onkaan pelkäämistä. Eihän se mylly ketään syö. En. Etkö mitään pelkää? En. No sitten minä kiikutan näin ylös istumaan. Voi ... voi... Et saa ... et saa ... tahi minä putoan.
Joko tämä on viimeinen päivä? Katso isä, koko maailma näyttää olevan ilmi tulessa. Tuleeko nyt viimeinen kutsumus?" "Mitta en tiedä, tyttäreni kuka sen voi sanoa?" vastasi centurio. "Mutta älä pelkää, lapseni. Niin kauan kuin minä elän, minä suojelen sinua; ja jos kohta tämä onkin viimeinen päivä, ei sinulla ole mitään pelkäämistä." "Oi isäni", huusi Lydia vavisten. "Liekit saartavat meitä!
Ne yhdeksän pitkää päivää loppuivat vihdoin, mutta eivät olleet muuttaneet Signen päätöstä pysyä puhtaana ja Valdemarille uskollisena. Hänellä oli ollut aikaa antautua kohtalonsa nojaan, ja sillä rauhallisuudella, jolla ei ole enää mitään pelkäämistä eikä toivomista, odotteli hän abbotin tuloa. Hän näki hänen sentähden ilman rauhattomuutta astuvan sisälle, lyhty kädessänsä.
"Ei puna-iho", hän sanoi, "ei sinulla ole mitään pelkäämistä; päänahkan riistäminen ei ole minun asiani, tahdon ennemmin vaan sinua auttaa niin hyvin kuin voin". "Vettä", huusi kuoleva janoissaan, "anna intialaisraukalle vettä!"
Päivän Sana
Muut Etsivät