Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Minullahan nykyään on ollut niin paljon muuta ajateltavaa. ALMA. Sylvi raukka, sinä olet niin laihtunut näinä aikoina. SYLVI. Olenko? En ole kaukaan aikaan katsonut peiliin. En tiedä ollenkaan, minkä näköinen nyt olen. ALMA. Kuinka olet muuten voinut? Oletko ollut tervennä? SYLVI. Kiitos, kyllä olen. Kuule, miksi ei Viktor ole käynyt minua katsomassa? Eikö hän ole saanut kirjeitäni?
Katsokaa tähän», hän viittasi suureen, Venetsian vapaavallan lahjoittamaan peiliin, jollaiset esineet siihen aikaan olivat hyvin harvinaisia ja kalliita, »ja sanokaa katsoen siihen, mikä sydän voisi tähän kuvastuvaa suloa vastustaa?»
Mutta tuskin oli hän avannut oven, ennenkuin hän jäi hämmästyksissään seisomaan paikalleen ja puhkesi sanomaan: "No, enhän minä ennen ole nähnyt hullumpaa! Poika, mitä sinä oikein teet?" Kalle Witt seisoi pöydällä ja katseli peiliin.
Kun hän katsoi peiliin, huomasi hän korvallisellaan harmaita hivuksia. Mies vasta kolmenkymmenen ikäinen ja lumi putoilee hivuksiin, hän ivallisesti itsekseen puhui. Mutta se onkin synnin puhdistumatonta myrkkyä, eikä taivaan valkoista lunta. Hän ei ymmärtänyt itsekään itseään. Kummallista. Hän luuli aina vihapäissään jakavansa vain oikeutta.
Uutelan Juha, leskimies, istui pöytänsä ääressä ja lopetti parranajoaan. Hän pani veitsen syrjään ja katsahti peiliin. Hiljainen kirkastus levisi hänen kasvoilleen. »Kuinka tuo leuanalusparran ajaminen miehen nuorensi!» puheli hän ajatuksissaan. »Tuskin enää tunnen itseäni.» Hän yhä istui ja katseli. »Ryppyjä?
Hän ei kääntänyt päätään, vaan katsoi yhä peiliin ja näkyi ponnistelevan saadakseen sanat suustaan. Mitä? änkytti hän viimein. Te-kin siis näet-te sen? Mitäkö näkisin? kysyin kohta. Nuot kasvot! huusi hän kauhistuksella. Nuot kasvot jotka eivät ole omani ja jotka minä aina näen omien kasvojeni asemesta aina! Tästä selityksestä minä kävin sanattomaksi.
Minä käännyin seinään päin ja itkin. Kun sitte jälleen aloin jatkaa pukemistani ja heitin silmäilyn peiliin, niin pelotta, vieläpä jommoisella rauhoittumisellakin näin lapsuuteni vanhan näyn: naisen ruusun kanssa seisovan takanani kamarin auki olevalla ovella, vaaleana ja surullisesti katsellen minua, kunnes hän äkkiä katosi. Kirkon kellot soivat ja kaikki väki samosi kirkolle.
Kun Maisu sitte tuvassa kattoi pöytää, vilkasi hän kerran rohkeasti peiliin, juuri kuin nuori tyttö tekee tanssista kotiin tultuansa: kas tuommoiselle Maisu näyttää, se Maisu, joka on Leijonan emännän paras ystävä. Hän ei saanut suuhunsa pannuksi palastakaan siitä hyvästä ruasta, jonka hän oli laittanut; hän oli kyllin ravittu, yllinkyllin. Hyvää saattoa matkalla ja ajatuksia etäälle.
Lopetettuansa kertomuksensa hän makasi toista tuntia horroksissa. Sitten hän taas heräsi yhtä äkillisesti kuin taannoin sisään tullessamme. Hän katsoi levottomasti ympäri huonetta, kunnes hänen silmänsä osuivat peiliin. Tuokaa se tänne, sanoi hän kiireesti; mutta minä huomasin, ettei hän tällä kertaa värähtänyt, kun se tuotiin hänelle.
Mitä, eikö muka saisi olla murustakaan, minkä avulla hiuksensa laittaisi? kysyivät he, ja läksivät pois, korkeasta palkasta huolimatta. Ja ne, jotka suostuivat, nepä taas osasivat valhetella! He vakuuttivat, etteivät he huolineet yhtään peilistä, he vakuuttivat, etteivät he koskaan muulloinkaan kurkistaneet peiliin.
Päivän Sana
Muut Etsivät