United States or Cuba ? Vote for the TOP Country of the Week !
LAURA. Niiden kanssa olemme tosin vähemmän tuttuja, mutta se on ainoa aatelisperhe kaupungissamme, ja olethan sinä istunut takseerauskomiteassa yht'aikaa paroonin kanssa ja kyllähän paroonitar häntä pitää sen verran silmällä, ettei hän saa juoda itseään aivan humalaan, niinkuin tapansa on. No seuraava? JANNE. Tullinhoitaja rouvineen.
Se ei ollut koskaan tarvinnut häntä, yhtä vähän kuin hän sitä. Nyt hän tunsi tarvitsevansa. Hän ei tahtonut olla yksin tässä yössä. Hän tahtoi kuulua johonkin itseään suurempaan ja korkeampaan yhteyteen. Ja hän haki esille Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat ja rupesi niitä vesissä silmin vuoteellaan puoli-ääneen deklamoimaan. Kynttilä liekutti yöpöydällä. Vanhan paroonin silmät painuivat umpeen.
Sain kuulla että olitte täällä vankina ja pyysin lupaa käydä teitä tervehtimässä, sanoi Tasma kääntyen Leenankin puoleen tarjotaksensa hänelle kättä. Maria. Mistä tulette? Tasma. Asun täällä linnassa. Olen paroonin väkeä, mutta olin sairas kun teidät tuotiin tänne. Muutoin olisin tullut ennen. Maria. Palveletteko täällä? Tasma.
Se oli ollut hänen kasvatusopillinen periaatteensa, jonka hän kirjeessä oli neuvonut tyttärelleen. Lapset olivat puettavat, ennen kuin heitä ruvettiin sivistämään. Entäs ruokaa? hän kysyi. Annettiinko sitä? Annettiin. Kuka tahtoi, sai kotiinkin viedä. Paroonin mielestä se oli niinkuin ollakin piti. Kenties oli hänen Signe tyttärensä sittenkin tehnyt jotakin hyötyä tuolla?
Tila oli aivan lähellä ja näkyi se suurelle kulkuväylälle. Sinne poikettiin mielihyvin ohi kulkiessa ja mitä ystävällisimmin otti siellä vanha sotilas, tilan omistaja tulijat vastaan. Hän oli ollut jo monta vuotta leskimiehenä, oli vieraanvarainen, leikillinen ja harvinaisen ihmisellinen, koko olennoltansa veljensä, Mustion paroonin vastakohta.
Miksi Johannes siis oli kadonnut, miksi ei hän omakseen pyytänyt sitä keijukaista, joka Klaus paroonin mielestä oli ihanin ja ylevin maailmassa, se nousi hänen järkeänsä korkeammalle. Hän oli kysynyt tämän syytä majurilta, mutta majuri ei vastannut mitään, eikä hän Marialta itseltä uskaltanut sitä kysyä.
Sen lisäksi tuli vielä eräs ulkonainen tapaus, joka saattoi hänen pian riistämään Elviralta sen vapauden, jota hän nyt nautti. Syksyllä sai parooni, näet, Tukholmasta kirjeen, jossa muun muassa kerrottiin, mitenkä eversti Stålsköld ihmeellisellä tavalla oli pelastunut uhkaavasta kuolonvaarasta. Tämä odottamaton uutinen iski kuni ukkosen nuoli paroonin sydämeen ja teki hänen aikeensa tyhjiksi.
Majuri ei mitään pitänyt miehestä; se oli hänen mielestänsä vaan huvikki huvituksen keskellä, sillä hän ei tiennyt miestä syylliseksi. Hän näki paroonin ja hän näki Annan kiiruhtavan puutarhaan, ja hänen ensimäiset sanansa eivät olleet Annalle, vaan paroonille, eikä ollut kysymys miehestä vaan kysymys oli: «Joko nyt on korkea muuri kaatunut?« Sen kysyi hän hymyillen.
Tultuansa sille sillalle, josta edellisessä on ollut puhe, kääntyi hän sille tielle, joka huolellisesti istutettujen lehtipuiden välitse johti paroonin linnaan, jonne hän pian saapui. Ei yhtäkään ihmistä näkynyt pihalla. Koko suuri rakennus näytti autiolta ja asumattomalta ja teki kammoittavan vaikutuksen vieraasen; se oli valkeine, yksivakaisine muureineen suurenmoisen muurihaudan kaltainen.
Silloin sattui pakenevan paroonin askeleitten töminä hänen korvaansa. Saalistansa vainoavan jalopeuran nopeudella lähti hän kiitämään sille suunnalle, josta tämä töminä kuului. Edellisessä luvussa olemme maininneet että myöskin taloudenhoitaja Mörk kuuli lähenevien askeleitten töminätä istuessaan veneessä.