Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eversti Stålsköld ei ollut tässä silmänräpäyksessä pitänyt lukua minne ja mistä hän heitti parooni raukan, eikä hän myöskään ajatellut pikaisen tekonsa seurauksia, mutta paroonille sattui se hyvä onni että hän putosi veneesen, ihan uskollisen taloudenhoitajansa viereen. Paroonin pudotessa liikahti vene äkkiä ja nuora irtaantui rannasta.
Kas, tuolla tulee Elias! ja näin sanoen jätti hän paroonin ja kiirehti tuota talonpojantakkiin puettua miestä kohti, joka voitettuaan pitkän krenatöörin tuli nyt tytön luo.
Vanha parooni luuli vasta silloin saavansa takasin entisen rauhallisuutensa, kun näkisi Marian lähtevän Harmaalasta. Klaus paroonin mieleen ei Marian lähtö ollut; hän oli Marian vieressä ollut niin onnellinen. Mutta parooni Klaus ei puhunut mitään. Lähtöpäivä oli määrätty. Majuri ja parooni istuivat puutarhassa. Viimeinen ilta oli käsissä.
Paroonin palaaminen huoneesen keskeytti hänen ajatuksensa. "Minä olen valmis seuraamaan teitä, herra eversti", lausui tämä, hieman kumartaen, samassa kuin hän levitti mustan, avaran viittansa, joka hänellä oli olkapäillään, ikäänkuin vielä varmemmin vakuuttaaksensa Stålsköld'iä, että hän oli pitänyt sanansa ja aikoi aseettomana seurata häntä.
Heidän saavuttuansa paikalle katkasi hän pitkän äänettömyyden ja lausui kuiskaavalla äänellä. "Tänne on parooni käskenyt minun saattaa teidät. Suvaitkaa levähtää niinkauan kuin odotamme paroonin tuloa, sillä meillä on vielä tänä yönä matkustettavana sangen pitkä matka autioiden, synkkäin metsäin läpi.
Taasen täytyi paroonin kääntää silmänsä tuohon tuntemattomaan; taasen tunsi hän jotakin vastenmielisyyttä vierasta vastaan. «Sinä olet pelastanut minun isäni, Klaus! Missä on hän? Vie minut hänen luokseen; hän on sairas!« huusi Maria innokkaasti. Vaan hänen intonsa loppui pian. «
Mutta kun ei tätä sanaa kuulunut ja kun pimeys esti häntä huomaamasta paroonin liikkeitä, niin loppui eversti Stålsköld'in kärsivällisyys, samalla kuin epäluulo uudestaan alkoi herätä hänen mielessään ja hän huusi "Jollette peräydy lausumasta sanoja, jotka luultavasti tulevat olemaan viimeiset sananne, niin otan minä lausuakseni ne".
Parooni, jonka järki ulottui seuraamaan Johanneksen kuvituksia ja arveluksien juoksua pitemmälle kuin majurin, näki tässä töllin lapsessa pian eriskummallisen Luojan rakastetun ja kun Johannes tiesi pitää syvänä salaisuutena varsinaisen syyn, jonka tähden hän oli tullut Harmaalaan, sai hän paroonin unhottamaan entiset ajatuksensa hänestä.
Minä tulen nyt muistuttamaan teitä vannotusta valastani ja kostamaan niitä ilkitöitä, joita te olette tehnyt viattomimmalle luojan luomista olennoista". Tässä keskeytti eversti puheensa ja iski katseensa paroonin kasvoihin, jotka olivat käyneet kalman kalpeiksi kiukusta. Kuitenkaan ei hän virkkanut sanaakaan.
Hän on kumminkin minun orpanani«. «Ylevä neiti!« lausui parooni. Näin olivat he puhelleet ison aikaa, kun Anna kuuli jonkun hiljaa tulevan. Pikaisesti kiiruhti hän puutarhaan, jonka veräjälle hän paroonin kanssa oli tullut. Vaan se, joka lähestyi, ei ollut kukaan muu kuin majuri, joka Marian käskystä tuli hakemaan Annaa, ilmoittaen, että kreivi oli mennyt.