Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Eipä taatto tullutkana. Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla. Näki maammonsa vesillä, Maammon laivan lainehilla: "Tules maammo lunnahille, Oman lapsesi otolle!" "Enmä joua tyttö raukka! Siika kultanen kutevi, Kultaisissa kupluskoissa." Eipä maammo tullutkana.
Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla. Näki veikkonsa vesillä, Veikon laivan lainehilla: "Tules veikko lunnahille, Oman siskosi otolle!" "Enmä joua sikko raukka! Hauki kultanen kutevi, Kultaisissa kupluskoissa." Eipä veikko tullutkana. Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla.
»Sa hänet näät, ken parmahilla ylvään lepäsi Pelikaanimme ja virkaan valittiin arvokkaasen ristin alla.» Näin Vallatar; mut silmänsä hän piti ain yhtä tarkkaavina jälkeenpäinkin kuin ennen sanomista näiden sanain. Kuin se, mi silmät jännittää ja kokee näin nähdä pimennystä aurinkomme, näkemisestä sokeaksi tullee,
Nousi mies perästä purtta, Mies toinen nenästä purtta, Sulho purren partahalta, Koppoi neien purtehensa, Vyövasken venosehensa. Niin neiti kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla. Näki taattonsa vesillä, Taaton laivan lainehilla: "Tules taatto lunnahille, Oman lapsesi otolle!" "Enmä joua tyttö raukka! Lohi kultanen kutevi, Kultaisissa kupluskoissa."
Sua tahdon ma tuutia tunnelmin ikituorehin unen aalloilla armahilla, sua juotan ma huulin punaisin ilon paisuvan parmahilla: jos lienet köyrä, suortunet, jos vanha, nöyrä, nuortunet, ja vannon, täältä lähde et hapsilla harmahilla!» Käsivartensa viileät, valkeat ylös ojentuvat kuin kaaret, kuin joutsenkaulat, hänen kuiskii huulensa hurmoisat: »Sinut vapauttaa nämä vaulat!
Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla: "Kun et laske lunnahitta, Etkä laske lunnahilla, Polen puhki uuen purren, Halki haapaisen venehen, Poikki tallan puiset laiat, Katajaiset kaaret katkon."
Päivä päältä hellitteli, alla aaltoset vipasi, viidat kasvoi, kansa nousi, kansalle hyvät hedelmät, luonto tyyni, turvallinen, rauhan, rakkauden elämä. Niinkuin ulpukka ulapan keinui se kevähän saari, uinui Luojansa suvessa, luonnon laajan parmahilla. Mutta alla musta piili, ammotti alat pimeät.
Näki siskonsa vesillä, Siskon laivan lainehillla: "Tules sisko lunnahille, Oman siskosi otolle!" "Enmä joua sikko raukka! Lahna kultanen kutevi. Kultaisissa kupluskoissa." Eipä sisko tullutkana. Neitonen kujertelevi, Vyövaski valittelevi, Sulkkuparran suun e'essä, Kultaparran parmahilla. Näki minnänsä vesillä, Minnän laivan lainehilla: "Tules minnä lunnahille, Nato raukkasi otolle!"
Nyt olin minä enää vain kahdenkymmenen vanha, nyt vain kymmenen, nyt kuuden, nyt kolmenvuotias... Kohta saatoin tuskin kävellä enää ... ennen pitkää olin imevä tietysti kaikkivaltiaan elämän nisiä oman äitini parmahilla... Samalla pieneni tajuntani piiri yhtä nopeasti.
»Sa hänet näät, ken parmahilla ylvään lepäsi Pelikaanimme ja virkaan valittiin arvokkaasen ristin alla.» Näin Vallatar; mut silmänsä hän piti ain yhtä tarkkaavina jälkeenpäinkin kuin ennen sanomista näiden sanain. Kuin se, mi silmät jännittää ja kokee näin nähdä pimennystä aurinkomme, näkemisestä sokeaksi tullee,
Päivän Sana
Muut Etsivät