Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Sun henkes saastuttaa tään paratiisin, sun sanasi tään puhtaan salin, eikä mun sydämeni tunne, joka kuohuu, pois tahran pienimmänkin torjuakseen. ANTONIO. Mi ylhä henki povess' ahtaassa! TASSO. On vielä tilaa rintaa avarruttaa. ANTONIO. Avartuu sanoistakin monen rinta. TASSO. Jos ritar' oot, kuin minä, näytä se! ANTONIO. Oon kyllä, mutta tiedän, missä olen.
Mutta, hyvä Lenotshka, mistäpä meidän oikeauskoisessa kaupungissamme, meidän pyhässä Moskovassamme löytyisi luterilainen pappi? Sill'aikaa kuolee pienokainen, älä sulje häneltä paratiisin iloa.
Mitä hornassa sa teit, Kun paholaisen hengen majaks annoit Noin kauniin ruumiin paratiisin? Milloin Noin somissa näit kansissa sa kirjan Noin halpa-aineisen? Voi, että vilppi Noin loistavassa linnass' asuu!
Voimme kieltää, verhota, "koristaa" rakkauselämäämme kaikilla tavanmukaisilla vehkeillä mutta paratiisin portti on kantapäämme takana. Matkallamme odottaa meitä perhe, lapset, yhteiskunta, sodat ja kuolema. Entä taiteilija?
Voi jos vielä viimeisellä Ehtoolla elämän Herra Oisi armon auaissunna, Paratiisin Paavalille, Muistanunna niinkuin muinen Ryöväriä ristin päällä, Jollen juuri viimeisellä Ovi armon auaistihin. Vielä muutamat murehti, Pahastuivat paljo siitä, Kun oli kiini kirkonkellot, Seurakunnan sielukellot.
Abi, male spiritus! huusi hän raivoissaan, ikäänkuin olisi pelännyt, että jesuiitan käärmeen kieli vielä kerran saisi hänet vietellyksi. Abi, abi! Sinä et ole ihminen, sinä olet pimeyden ruhtinas, paratiisin käärme! Abi, abi in aeternam ignem, habitaculum tuum, in regnum mendacii, imperium tuum ja noin sanoen työnsi hän jesuiitan ovea kohti, eikä Luciakaan koettanut häntä siitä estää.
Mutta tämän paratiisin ovenaukoista tulvasi niin pahanhajuinen polttavan kuuma ilma vastaani, että minä milten ollut rohkeamatta mennä sisään, Kaikessa tapauksessa meidän täytyy tässä odottaa, kunnes saamme paikkaa, eikä tämä odottamisaika mene hukkaan. Eteisessäkin missä nyt olemme voimme oppia paljon. Tässä on nimittäin yksi armeijan myyntipaikoista.
Uskovaiset ja varsinkin uskonsodassa kaatuneet sankarit saattoivat odottaa autuuden iloja, jotka olivat hekkumallisesti kuvaillut. Enkelit saattavat heitä seitsemän taivaan kautta paratiisin seutuihin. Siellä on puistoja, joiden varjoisat puut kantavat suloisinta hedelmää ja joissa kirkkaat joet sekä vilpoiset tuulet levittävät virkistystä.
Mutta tämän viimeisen arveluni naurettavaisuuden havaitsin minä heti huomattuani keksin kädessäni ja perässäni köyden pätkän liikkumassa, sillä sen verran minä tiesin, ettei paratiisin saavuttamiseen tarvittu keksiä eikä köysiä, ja että taivaan asujamet, eivät suinkaan mielistyneinä tämänlaisiin koristuksiin, pikemmin saattaisivat ruveta ajattelemaan että minä Titaanien tapaan aivoin tehdä rynnäkön taivaan valtakuntaan ja karkoittaa sieltä jumalat pois.
Herra sen nähtyään oikaisi paksun ruumiinsa selkäkenoon ja sanoi loistavin kasvoin: »Aina paranee vain kerta kerralta... Kylläpä teillä on ihan paratiisin herkut. Ja kaikki aivan kotoista, ei maksa paljon mitään.» Eihän se toki paljoa maksa, kun viitsii maasta ja metsästä ottaa kokoon, sanoi emäntä istuessaan pöydän latvapuoleen penkille.
Päivän Sana
Muut Etsivät