Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. lokakuuta 2025
Niilo Iisakki sattui sille lautalle, jossa Paloniemen Heikki oli perämiehenä... Hetkeä ennen oli rannasta lähtenyt lautta, jossa Nuottaniemen Iisakki oli perämiehenä. Koski oli pahalla päällä, ja Varsankalliossa, joka oli Korpikosken vaarallisin paikka, hipaisi Iisakinkin ohjaama lautta kallion kylkeä... Toiset viilettivät perästä... Oli valoisa juhannusyö.
Samana kesänä syyspuolella alkoi Paloniemen Juhani lähennellä Hannaa, ja siitä saivat Iisakin epäilykset uutta vauhtia. Ilokseen hän kuitenkin huomasi, ettei Hanna näyttänyt paljonkaan välittävän Juhanista. Nyt viime syksynä oli Juhani kosinut, mutta Hanna oli pyytänyt vielä miettimisen aikaa. Hän tahtoi vielä olla nuorena ja huolettomana.
Iisakki nousi kuistiin ja meni keittiöön. Hanna puuhasi taloustoimissaan, ja keittiökin oli täynnä väkeä. Iisakki näki Paloniemen Juhaninkin siellä istuvan. Silloin kuului kuiske, että saarnamies aloittaa seurat. Verkkaan ja juhlallisesti astui Kero-Pieti läpi vettä tippuvan porstuan, ja väkijoukko jakaantui, niin että peräpöydän luo ilmestyi kuja.
Iisakki ei ollut siitä tapauksesta kertonut, eikä siitä tiennyt Hannakaan ja tuskin kukaan muu nyt elävistä kuin Paloniemen Heikki, jos hänkään.
"Et vielä isälle puhunut Niilo Iisakin asiasta?" kysyi Hanna hetken päästä. "En vielä. Mutta puhun, kun kahden kesken pääsemme!" "Sinun se onkin puhuttava, sinua hän parhaiten uskoo." Antti mietti hetken ja sanoi sitten: "Ja Paloniemen Heikkikö vakuuttaa syyttömyyttään?" "Niin tekee... ja isä uskoo Heikkiä, he ovat tehneet sovinnon..."
"Koetan minä", sanoi Antti. Hanna istuutui hänen viereensä penkille. He olivat hetken hiljaa. "Kaiketi olet kuullut huhuja Paloniemen Juhanista ja minusta?" sanoi sitten Hanna, katsoen Anttia suoraan silmiin. "Olen minä kuullut..." "Uskoitko?" "Ajattelin: isänsä tytär on Hanna, ei saata valehdella, ei tahdo pettää!
TULVA alkoi aleta. Joki oli luonut jääpeitteensä jo tuntureilta asti, ja kesä kiirehti tuloaan. Nuottaniemessäkin oli kevätkylvöjen teko näinä päivinä lopetettu, ja varsinainen lauttojen lasku alkoi. Paloniemen Heikin ollessa perämiehenä oli jo parina yönä laskettu lauttoja, vaikkei koski vielä ollutkaan hyvällä vedellä.
Niin jäi saarnamiehelle epäselväksi, kummassako miehessä vika oli. Mutta syvällä omassa sydämessään hän tunsi, ettei kumpikaan ollut vielä kylliksi nöyrtynyt. Hyvästellessään hän sanoi Paloniemen Heikille: "Jos tunnet loukanneesi naapuriasi ja veljeäsi Iisakkia ... käy kohti, puhu puhtaaksi tuntosi, tunnusta vikasi ja rukoile anteeksi!"
Saarnamies tiesi, mitä Nuottaniemessä oli näinä vuosina tapahtunut, tiesi emännän kuoleman ja ainoan pojan, Niilo Iisakin, hukkumisen. Ja hänelle oli kerrottu, että Paloniemen Juhani kosiskeli Hannaa. Senkin hän tiesi, ettei naapurusten rakkaus ollut nyt sen lämpimämpi kuin entisinä aikoina. Kaikki syy oli nyt, samoin kuin ennenkin, pantu Nuottaniemen isännän laskuun.
Ne olivat kaikki kristittyjen roikkaa, jotka pian ajaisivat poikki tänne Suomen puolelle. Iisakin katse synkkeni, kun hän katseli Paloniemeen... Se se oli, tuo Paloniemen Heikki, perämiehenä, kun lautta jyskähti kallioon ja kaikki jälkipäänmiehet hukkuivat, joukossa Nuottaniemen ainoa poika Niilo Iisakki...
Päivän Sana
Muut Etsivät