Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. lokakuuta 2025
Muistelisin vain sinua, Noit' unia kultaisia Lemmestämme, onnestamme Uisin uisin Vien sun nytkin Turvahan tupaseheni. Näytät niin levottomalta Kuin pelkäisit. Väinöäkö? Suojelen sinua siellä, Vaikka tulkohon tuhatta Puolisoksi pyytäjätä. Revin kaikki ne paloiksi! Revitkö paloiksi kaikki! Onneni revit paloiksi! Olet julma. Päästä, Kirri! Sin' et laula etkä soita, Vaikk' on hääni.
Hopealatva oli tahtonut tulla suurimmaksi, mutta se ei siltä näyttänyt, sillä hän hakattiin pieniksi paloiksi ja sorvattiin keilikuninkaaksi. Mutta hän oli kuitenkin kolme korttelia korkea, ja toiset kahdeksan keiliä olivat ainoastaan kaksi korttelia.
Viimein hän kuitenkin repäisi kirjeen pieniksi paloiksi ja viskasi lattialle, jolloin puhkesi voittamaton itku. Jertta paiskautui karsinapenkille vatsalleen. Siinä hän itki kiemuroiden ja ruumistaan tuskaisesti heitellen.
He ottavat ruokansa kourillaan; liha leikellään paloiksi raakana ja sitte vasta keitetään niin, että sitä sormillaan helposti voi reukaloida. Egyptiläiset eivät pidä suurista pidoista ja ottavat harvoin niihin osaa, eivätpä naapureissaankaan usein käväise.
Ihmetellen he katsovat häntä. Kuinka voi hän ajatella ruokaa tällaisella hetkellä! Kuka voi syödä, epäillen syövänsä viimeistä ateriaa! Mutta hän on jo istunut pöydän ääreen, hän on ottanut käteensä leivän ja taittelee sitä paloiksi, että kukin saisi osansa.
AUFIDIUS. Vait jumalista, poika itkusuu? CORIOLANUS. Haa! AUFIDIUS. Parempikaan et ole. CORIOLANUS. Hävytön parjaaja! Mun sydämmeni On pakahtua kyllyyttään. Vai poika! Oo, sinä orja! Anteeks! Ensi kerran Mun haukkua on pakko. 1 SENAATTORI. Vait, kumpikin, ja kuulkaa. CORIOLANUS. Paloiksi minut lyökää! Nuoret, vanhat Punatkoot veressäni tikareitaan! Vai poika! Luihu koira!
Ei tyytynyt Ilmarinen siihenkään, se kun metsissä olisi makaillut, maidon maahan kaadellut. Hän leikkeli hiehon paloiksi, työnsi ne ahjoon ja pani orjat jälleen lietsomaan. Nyt tuli kultateräinen aura tulesta. Oli aura hyvännäköinen, ei ollut hyvän tapainen, kylän pellot olisi kynnellyt, vainiot vakoellut. Seppo Ilmarinen katkaisi auran kahdeksi ja työnsi ahjoon.
Lumi on valkoista, pieniksi paloiksi leikattua paperia. KAIKU. Lapsi raukat! Jumala katsoi niihin lämpimänä aurinkona, ja ne heräsivät eloon. Jumala käänsi pois kasvonsa, ja ne katosivat. Heidän elämänsä oli yksi päivä ja yksi yö. Mutta Jumala on armelias, hän herättää jälleen eloon kaikki, jotka nöyryydessä kärsivät ja kuolevat maan päällä.
Minä monta kertaa olen melkeen peloissani sinun tähtesi, Rita. Minä itsekin usein pelkään itseäni. Ja sen vuoksi juuri sinun ei pidä herättää pahaa minussa. Vaan Jumalan tähden, teenkö minä sitä! Sinä teet, kun sinä pirstot paloiksi pyhimmän välissämme. Vaan ajattelehan toki, Rita. Onhan se oma lapsesi, meidän ainoa lapsi, josta tässä on puhe. Vaan sinun pitää olla minun yksistään! Kokonaan minun!
Kronikkanne Jos totta puhuu, seisoo siinä näin: Kuin kotka kyyhkyslakassa, niin teitä Coriolissa minä säikyttelin. Ja ihan yksin. Poika! AUFIDIUS. Jalot herrat, Noin muistuttaako saa tuo kerskur' rietas Sokeall' onnellansa häpeäänne, Ja teidän kuultenne? SALALIITTOLAINEN. Hän siitä kuolkoon! KANSALAINEN. Paloiksi hänet repikää, ja heti!
Päivän Sana
Muut Etsivät