Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Markka on pieni raha, mutta ajatus tuli kuin huumaus sillä saa monta lasia palo ... viinaa! "Ei, en minä anna rahaa, mutta... Topiaan ääni oli päättäväinen; punnuskin kolahtaen putosi ristille. "Miksi ette anna? Pelkäättekö ett'en maksa?" Topias ei virkkanut mitään, pisti taas etusormen hakaan ja nosteli punnusta. Jos olisi pyytänyt tavaraa, vaikka viiden edestä... Miksikä juuri pyysi rahaa?
Kun hän oli vähitellen tullut tajuihinsa ja ruvennut muistelemaan tuota kamalaa tapausta, häipyi hänen kuningasta kohtaan tuntemansa viha kokonaan. Hänen sielunsa oli murtunut. Syvä katumus ja pelko joutua hänen eteensä valtasi hänet. Sitäkin suuremmalla syyllä, kun hän tiesi ja sai muilta tietää, että vilja-aittojen palo oli pakottanut kuninkaan antautumaan.
Lailla leimuliekin suuren hehkun, tuhoon itseni. Mihin tartun, syttyy valo, minkä jätän, hiiltyy palo: liekki olen varmasti! YST
Mahtoi olla komea näky se Porvoon palo. Ja komea oli se työ myös, jonka Porvoon miehet tekivät, kun ne siellä sillalla möivät henkensä kalliiseen hintaan. Sieltä lähtivät kenraalit ja sotajoukot niin nopeasti kuin pääsivät Hämeen puolelle ja jättivät meidän vanhan kaupungin oman onnensa nojaan. Se sortui, mutta ei ennen kuin miehet makasivat sillalla ja viimeinen panos oli ammuttu....
Iisakin kanssa Juhani jutteli milloin mitäkin, mutta kun Iisakki kysyi, eikö hänkin rupeisi perämieheksi pudisti hän päätänsä, ja hänen silmissään leimusi omituinen palo. Hanna vältti häntä, koettaen hänen törmällä istuessaan pysytellä syrjässä. Jotakin outoa oli Juhanin katseessa.
Jotakin pahaa Hanna arveli olevan hänen mieltään painamassa. Sentähden hän nyt oli tuommoinen, mustien silmien palo kuin polttava hiillos, poskilihakset värähtelivät, ja hartiat vääntyivät vinoon... Vihasiko Juhani Anttia vai häntä? Mitähän jos koettaisi puhutella ja lepyttää! Ehkä siitä tasaantuisi ja alkaisi rauhoittua!
Hänen suurissa, ruskeissa silmissään loimuaa villi vihan palo ja hänen kasvonsa ovat niin luonnottoman vääristyneet, että Olavista tuntuu kuin edessään seisoisi raivotar eikä ihminen.
Mutta ettei jo sammu tämä palo. TIERA. Anna palaa vaan. KULLERVO. Nouse sateen hattara ja tukehuta hurja liekki! TIERA. Tässäpä nyt mahtisi lukeaksi näemme; annappas, jos hattara sua kuule. KULLERVO. Mies, elä pilkkaa tee, mieleni on kuin ukonpilvi synkeä ja kamoittava. Tiera, tämä valkea mua vaivaa. TIERA. Sinä hullu, sen itse viritit.
Niin kauan kuin hän vielä pystyssä kävi, kummastutti minua koko ajan tuo vähentymätön, nöyrä kiitollisuuden palo hänen suurissa silmissänsä, jota herkkäuskoisuudessani olin luullut rakkaudeksi. Minä ihmettelin sitä senvuoksi, että olihan koko maailmalle jo aikaa sitten selvä, etten minä mitään torppia rupea hävittämään.
Niinkuin palo ottaa yllykettä siitä, mitä kohtaa, ja tavoittaa kaiken nielemistä, niin tavoittaa syttynyt ihmismieli kaiken omistamista, mitä se edessään näkee. Ylioppilaiden takana oli toisia ihmisiä, paljoa taajemmissa ryhmissä. Mitä minä olin heille? Ei mitään. He puhuivat paljon ja suurella ihastuksella henkilöistä, joita etevämpi tiesin olevani. Minäkin tahdon olla heille jotakin!
Päivän Sana
Muut Etsivät