Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
»Rakkahin Nydia!» Glaukus huudahti luettuaan Ionen kirjeen , »siunattu lähetti, joka aina kuljet maan ja taivaan väliä, kuinka voin sinut palkita?» »Minä olen ja palkkani saanut!» tessalitar parka sanoi. »Huomenaamulla siis huomenaamulla, kuinka kestän hetket siksi?» Rakastunut Glaukus ei laskenut Nydiaa pois, vaikka tämä useaan kertaan yritti huoneesta mennä.
"Minä kuolen..." huudahti hän, painaen kätensä sydäntään vasten, "ei, minä en kuole, vaikka tunnen kuoleman tuskia ... sieluni kuolee ... sydämeni jähmettyy ... mutta elämästä en pääse... Jumala, armahda ... se oli synti, hirvittävä synti ... hän on toisen oma ... minä tahdoin eroittaa heidät ... minä olen saanut palkkani ... mutta minä olisin valmis antamaan henkeni hänen edestään ... saadakseni hituisenkaan rakkautta ... ja hän, mitäpä hän hänestä välittää..."
"Hylky! perkele!" huusi Signe, kätkien kasvonsa vapiseviin käsiinsä. "Tämäkö on palkkani?" kysyi Sigismund kauhean kylmästi. "Sinua omistaakseni olen tullut murhaajaksi, Vieläpä oman lapseni murhaajaksi. Etkö ota miksikään tätä mittaamatonta uhria?" "En," ärjäsi Signe. "Minä kiroon sitä ja sinua, sinä äpärä ihmisten seassa.
Mutta mikä on sitte palkkani? Vastaa, lumoojatar! Enkö ole sitä ansainnut sinulta?" Signe vapisi ehdottomasti näitä sanottaessa, vaikka hänen puhdas sielunsa ei ymmärtänyt niiden merkitystä. Valdemarille ne olivat, kun jos olisi hehkuvat väkipuukot lyöty hänen sydämeensä. Sigismund astui sisälle ja kumarsi kunnioituksella maahan päin.
»Ja saanko mä palkkani nyt kukaties » Kunigunda, ah, Kunigunda »olla tahtoisin kuninkaan tyttären mies». Verijälkiä kannukset jätti. »On oikein, palkkansa saa sotamies » Kunigunda, ah Kunigunda näin lausui kuningas, »mut kukaties jätät sitten sa maan ja minut.
Päivän Sana
Muut Etsivät