Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
"Kerrotaanpa myös, että Taavetin kaapin nurkissa kummittelee, siellä sanotaan nähtävän mustia olennoita, jotka ovat hyvin viinapullon näköisiä ja ne tietysti tulevat sinne itsekseen, sillä Taavetti sanoo: 'pois se minusta, että sillä synnin myrkyllä suuni pilaisin. No, no en minä tiedä onko noissa puheissa pikkuistakaan perää; paljonhan maailma tyhjääkin puhuu, 'vaan ei siinä savua, kuss' ei tulta', sanoivat vanhat.
Muuan melalahtelainen kertoi Antinlahdessakin olleen tässä takavuosina isännän, joka oli ollut mainittava oulussakävijä. Julman vankka mies ja sydämetön. Itse oli aina laskenut Oulujoen kosket... Paljonhan niitä on nytkin, jotka laskevat itse kaikki kosket kiantalaiset, hurjat, joka mies... Kyllähän niitä on. Semmoiset, jotka ikänsä ja aikansa rymyävät koskivesillä, nehän ne kyllä.
Hänellä on ollut sellainen käsitys jo pienestä pojasta ja minä luulen ettei hän juuri rikkaampia katsele, vaan päin vastoin pitää meitäkin liian rikkaana!" "En usko asian niin olevan; paljonhan niitä puhutaan joutavia!" intti Leena. "Tuossahan tuo tuleekin Taavetti ja Olli mukana! Leena laita nyt, ettei sitä huomaa, että olet itkenyt!" sanoi isäntä, katsahtaessaan ulos kamarin akkunasta.
"Paljonhan niitä täällä on aina", vastasi Paavo, "mutt' eivät ne muulloin pahaa tee kuin talvella". Hän kävi jälleen valkean ääreen. Istuutuessansa laski hän kätensä toisen koiran takkuiselle niskalle, ja ihastunut elukka ei pitkään aikaan liikauttanut päätänsä, kiitollisella ylpeydellä katsellen Paavoa syrjästä. Junu kömpi jälleen maton alle.
Vaan mitähän se tästä ajattelee, kun lukee, sanoi Matti epäröiden ja tarkasteli kirjeen sisällystä kokonaisuudessaan. Ajattelee sitä, että onpahan siinä, rakkauden 'preivi. ja paljonhan sitä 'reimilläkin' riiataan, sanoi kerran hupelo Aatu. Kukahan tämän vie perille? arveli Matti, kun väänteli paperia laskuille. Jos ei satu muita luotettavia, niin kyllä minä, sanoi Pekka.
"Sittenpä pitäisi minun juosta suutarin luona", sanoi poika nauraen; "voi äitiseni, kaikkia noita avuja, mitä sanotte, ei löydä yhdessä ihmisessä". "Niin kyllä, paljonhan minä puhunkin, eikä sinun huoli kaikkea muistiin panna, se on vaan sinulle ohjaukseksi, kun mitä milloinkin sattuu. Minä arvelen vain, ettei se ole pääasia, mitä kellä on tai mitä ken perinnöksi saa, vaan mitä hän tarvitsee.
Yksikantaisia rääsyniittyjä ei olekaan ollenkaan." "No on tuota tuossakin, kun kohta puolet koko lohkokunnan maa-alueista." "Ei toki sentään kolmatta osaakaan. Kaksikymmentä kahdeksan täyttä tauluarkkia on muuta maata, mutta näissä arkeissahan on monessakin sentään enempi puoli tyhjää." "Mutta paljonhan siitä lohosta sentään karttui.
Niin, niin, tahdon minäkin pyhittää elämäni, mikäli voin ... oletko jo tavannut niitä miehiä, joista eilen puhuit? He tulevat kohta tänne ... toivon heidän kauttansa voivani ruveta jotakin vaikuttamaan ... paljonhan en vielä ole saanut aikaan ... täällä ei voi tehdä rynnäköitä, niinkuin luulin, täytyy ryhtyä valloittamaan piirittämällä... Ja piiritys kestää kauan?
KUNINGAS JUHANA. Mua voi! Tää julma kuume minut polttaa, En jaksa sanomastas iloita. Swinstead'iin pian! Kantotuoli tänne! Mun valtaa heikkous, mua raukaisee. Neljäs kohtaus. Sama seutu. Toinen kohta tappelutannerta. SALISBURY. Paljonhan kuninkaall' on ystäviä. PEMBROKE. Uus ryntäys! Rohkeutta ranskalaisiin! Käy pahoin meidän, jos käy pahoin heidän.
Mutta katsos, se nyt on sillä tavoin tässä maailmassa että se, mikä on hyödyllistä ja opettavaista, ei aina ole hauskaa!" "Sen tiedän hyvin, enkä hämmästy, jos meitä moititkin. Ymmärrän kyllä, että me täällä sydänmailla olemme monessa suhteessa hyvin takapajulla." "Paljonhan olisi matkoistani kerrottavaa", alkoi Risto, "mutta tahdonpa nyt aluksi kertoa teille mitä matkoillani olen oppinut.
Päivän Sana
Muut Etsivät