Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. heinäkuuta 2025
Hän oli kyllä ennen muinoin ollut kaunis ja viehättävä, mutta sattumuksen tähden jäänyt yksikseen elämässä ja sen vuoksi vetäytynyt itsekseen. Niin kuin kuolettavasti haavoitettu eläin pakenee yksinäisyyteen, niin Darjakin sulkeutui omaan kuoreensa.
Hän tulee luokseni yliskamariin ja alkaa auttaa minua. Minussa herää toivo uudelleen. Minä sanon häntä rakastavani. Hän juoksee tiehensä, pakenee näkyvistäni. Sen pituinen se. Hän ei rakasta minua. Hän on pitänyt minua vakavana ystävänään, niinkuin vanhempana veljenään, melkein setänä. Kuinka häntä mahtoi kiusata minun läsnäoloni! Sillä minulla ei ollut älyä matkustaa erikseen.
Hän oli ollut hospitaalissa pari viikkoa ja oli aikeissa lähteä kotia, mutta ottikin pestin Patriaan, kun kuuli, että tarvitaan mies. Karihaaran Jooseppi! KARIHAARA. No niin! EEVA lähtee juoksemaan pakoon kaivon luo. KARIHAARA juoksee jälessä. Kiertävät kaivoa. KARIHAARA. Sitä tyttöä, joka pakenee, minä suutelen. EEVA yht'äkkiä pujahtaa Pasanterin taakse ja pistää päänsä tämän kainalosta.
Ne lähtevät ajamaan pitkänä jonona karaten järviä, soita, metsäteitä ja mäkiä. Missä mennään, minne tullaan, sitä ei ole aika ajatella. Hän tahtoisi olla kaikista edellä, mutta kuta pikemmin hän polkee, sitä pikemmin pakenee edellä oleva... Illalla paistaa tulia suuren järven takana.
kevät hulmuten saa, vedet vapaat on, ei ihminen vapaaks saa, hän itse kahleet kohtalon sydänjuuriins' upottaa; vihan kyille vain pesän pehmoisen hän suo kodin-kaihossaan, madot mataa murheita kylväen hänen touko-vaoillaan; työn tekee tuskain orjana hän, levon murheella nautitsee. Maan piiloon uomat elämän elon ilmoilta pakenee. Ja ma itse, ma kaihoni vanki oon, ja mun suoneni kuumina lyö.
"Perkele", hän arvelee, "pakenee aina soittoa, erittäinkin jumalista soittoa, koska hän on epätoivon henki eikä siedä iloa ja riemua."
(Raivostuu, sieppaa paidan ja hyökkää.) Paholainen!... (Rovasti pakenee kauhuissaan oikealle. Yksin.)
Kun ei oltaisi niin köyhiä, kun ei eläminen olisi niin raskasta kuin usein on kovina talvina ja huonoina riistavuosina, virkkoi miesten joukosta munan, joka tähän saakka oli äänetönnä istunut. Ristityt rikastuvat, heitä onni seuraa, mutta meitä pakenee. Täydet ovat heidän aittansa, minulla ei tietoa, miten talven yli päästä. Lieneekö syy jumalissa vai miehissä?
Minun ajatukseni on, näet, se, ett'ei ainoastaan suuruus itse koskaan voi samalla olla suuri ja pieni, vaan ett'ei myöskään meissä ilmaantuva suuruus koskaan itseensä ota pienuutta eikä taivu sortumaan sen alle, vaan että kahdesta toinen aina on tapahtuva, että nimittäin toinen, kun sen vastakohta, pienuus, lähestyy, joko pakenee ja peräytyy, taikka, tämän lähetessä, häviää.
Vihamiesten joukko päällemme karkaa, Kelvoton sodasta pakenee arka, Jättää aseens', saaliins', henkens', Vihamies voittaa, viepi tiehens'. Surkea suruttomuus, surkea suruttomuus! Herätkää ylös, te isänmaan lapset, Pukekaa yllenne sota-aseet! Kuulkaa, nouskaa! Kuulkaa nouskaa! Sotatorvi pauhaa ja soi, sotatorvi pauhaa ja soi! Aika on tullut, päivä nyt koittaa, Voiton päivä jo kimaltaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät