Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. heinäkuuta 2025
Tule, tule kertaki luokseni vielä. Muistatko muinen kun marjassa käytiin, Ahosilla istuttiin ja leikkiä lyötiin? Päivä se paisti ja pienet kukat loisti, Kukatki ne ketosilla iloamme toisti. Linnut ne laulelivat metsien päällä; Meistä he lauloivat siellä ja täällä. Ei ole ajat enää, niinkuin oli ennen, Entiset ajat ovat olleet ja menneet.
Oli lämmin, tomuinen ilta, juuri siihen aikaan, jolloin tuo ikuinen jalkojen astunta sillä suurella valtakadulla, josta tälle sivukadulle poikettiin, oli hetkeksi herjennyt. Aurinko paisti väkevänä ja punertavana. Hän kääntyi yksinään varjokkaan katumme kulmasta hohtavaan valoon, johon hän silmistämme katosi.
Eräänä leutona syyspäivänä lounaan aikaan, kun maa hajahti varisneista lehdistä ja toiset lehdet kauniin keltaisina, punaisina ja ruskeina vielä riippuivat puissa, joitten välitse aurinko paisti, saavuin Highgate'en. Minä kävin jalkaisin viimeisen penikulman, astuessani ajatellen tehtävääni, ja jätin vaunut, jotka olivat seuranneet minua koko yön, odottamaan käskyä ajaa eteenpäin.
Se paisti on totisesti laiha tarjottavaksi, mutta parempaa ei taida isoon aikaan tulla, ja olen minä nähnyt, että sinä huonommallakin iloinen ja tyytyväinen olla olet taitanut. Ajattelen minä sentähden: jossa rakkaus asuu, laihakin ruoka kelpaa.
Paisti, likemmältä katsoen, tosin ilmautui olewan jokseenkin laiha ja lihaton, waan paistiahan se oli kuitenkin kaikissa tapauksissa. Mutta samassa kun hän kallistihe saalistaan ottamaan, kirosi joku hänen wieressään: "Hiiteen, herra, ja älkää koskeko minun kissahani!"
Ja Annushka laski, tapaili: No kotletti tää... Jos kriivennikka henkeä päälle ja... Tavallinen paisti ei sitäkään... Jos huokealla, lykästät, ostat, ei sitäkään... Vot. Vot, vot... Se on hyvä... Se on oikein hyvä!
Taivas oli selinnyt ja aurinko paisti sen valkoisen lumi-aavikon päälle.
Kroofiakin ne kaikki karttivat, vaikka toisella tavalla. Ne tiesivät, ettei paisti silloin tällöin ollut Kroolille vasten mieltä, mutta ettei se viitsinyt suurta vaivaa nähdä sitä saadakseen. Tämän metsän vähemmän kansan ei muuta tarvinnut kuin pysyä turvallisen matkan päässä sen ankarasta kämmenestä; muutoin ne tunsivat turvallisuutta sen läheisyydessä.
Tätä ajatellessaan purskahti Valtteri itkuun, eikä voinut sanoa muuta kuin: "hyvät herrat, ihmissyöjät, säästäkää henkeni, minusta tulisi niin laiha paisti, en ole moneen aikaan syönyt muuta kuin karpaloita!" "Jopa nyt", sanoi yksi miehistä; "Valtterihan se on, jota koko päivän olemme etsineet! Nouse ylös, poika, ja pötki paikalla kotia vanhempiesi luo!
Kuu kävi pilvistä ja paisti kuolleen kasvoille, ne olivat vaaleat. Emma on työnsä tehnyt, hän ei säädä kuun valoa hän avaa jo oven lähteäksensä pois. Vaan miksi ei hän mene, miksi seisoo hän samalla paikalla, miksi tirkistelee hänen silmänsä, lyökö häntä oman tunnon nuhde? katuuko hän työtänsä? Ei, oma tunto nukkuu, katumus ei ole koskaan siaa löytänyt Emman sydämmessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät