Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Kuu ei paistanut, tähdet vain tuikkivat tiheään kylvettyinä tummalla taivaalla, mutta kenttä oli kuitenkin valoisa leviten himmeän valkoisena ja kuin liikkumattomaksi hyytyneenä äänettömässä hiljaisuudessa. Jeanne riensi rientämistään, henkeään pidättäen, tietämättä, ajattelematta mitään. Ja yht'äkkiä huomasi hän olevansa rantakallion äyräällä.
Onko Ione sairas? orjasi sanovat, ettet ole ja se vakuutus lohduttaa minua. Onko Glaukus loukannut Ionea? Ah! Sitä kysymystä minun ei pitäisi tehdä sinulle! Viisi päivää olen sinun lähettyviltäsi ollut karkotettuna. Onko aurinko paistanut? en tiedä. Onko taivas hymyillyt? ei se ainakaan minulle ole hymyillyt. Minun aurinkoni ja minun taivaani ovat Ione. Olenko loukannut sinua?
Hän kiersi huoneen ympäri ja näki isänsä entisessä, melkein maan tasalla olevassa nurkkakamarin ikkunassa, josta sen korkea otsa aina oli rauhallisesti paistanut, näki kaksi punaista naamaa, toisen toisessa päässä pöytää, ja pöydällä viinapullon, minkä lihava, pullea käsi samassa sieppasi pois niinkuin pöydän alle kätkeäkseen.
Jack sytytti sikarin ja muuttihe aukinaiselle ikkunalle. Kuu ei enää paistanut kammariin ja sänky oli jäänyt pimeään. "Jack! Mitä minun pitää tehdä mitä neuvoa sinä annat?" virkkoi viimein pimeästä tuleva ääni. Vastaus ikkunalta kuului vakaasti ja arvelematta: "Aja miehen jälkiä ja laukaise hänelle luoti otsaan". "Jack! mutta " "Sen hän kyllä on ansainnut".
Aamiaisen syötyään hän oli tuvan liedessä paistanut itselleen potattipaistikkaita aamiaiseksi teki Matti lähtöä metsään raudoilleen. Otti suksensa alas pirtin seinämältä ja alkoi sovittaa jalkaa varpaalliseen.
Minä heräsin suurimmassa kauhistuksessa, ja miettiessäni tätä ihmeellistä unta, tuli yhtäkkiä huoneeni niin valoisaksi kun sata aurinkoa olisi siellä paistanut, ja tämä yliluonnollinen loiste häikäisi silmiäni. Samassa laskeusi läpinäkyvään pukuun puettu enkeli sänkyni eteen. Hän katsoi minuun sanomattoman lempeästi. Vihdoin alkoi hän puhua, ja sanat soivat kun kanteleen äänet hänen huuliltansa.
Matala, yksikerroksinen asuinrakennus oli puusta ja tavallisen kappalaisen virkatalon tapaan rakennettu; muutkin rakennukset olivat yhtä yksinkertaiset; mutta kaikki oli kuitenkin somaa ja iloisaa niinkuin siellä olisi päivä paistanut silloinkin, kun taivas oli pilvessä, sillä kaikki oli hyvin hoidettua, puutarhan lauta-aita oli maalattu, ja kesyt kyyhkyset lentelivät yhtämittaa lakastaan pihamaalle ja pihamaalta lakkaan.
Ja ootteko mennehet milloinkaan te aamulla järven rantaan, kun aurinko noussut on aalloistaan ja paistanut valkosantaan? Vesi välkkyikö tyynenä heijastuin, sumun keskeltä nousiko seijastuin sadun saaret, niemet ne terheniset? Sitä utua unhota et. Oi, ootteko silloin te tunteneet maan luonnossa maailman Luojan? Oi, ootteko silloin te löytäneet yön aaveilta armahan suojan?
Sillä eihän hän olisi ilman Liisaa tiennyt ollenkaan, että oli niin hyvää ihmistä maailmassa. Liisa oli haihduttanut hänen ihmisvihansa ja ihmis-ylenkatseensa. Ja siitä tunnusti Johannes olevansa hänelle ijät kaiket kiitollinen. Ensi kerran Johanneksen elämässä oli päivä paistanut hänen sydämeensä. Paistanut pimeihin, routaisiin onkaloihin.
Eikä silloin kaartunut Ranskan taivas, humisseet ei silloin Seinen aallot, päivä paistanut Pariisin, mutta huokas synkkä Suomen honka, itki himmeä Hämeen järvi, koska sortui Heloisen helmaan Suomen ankara Abaelard.
Päivän Sana
Muut Etsivät