Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. lokakuuta 2025
Nyt vierasten silmät kiintyivät isään, mitä hän sanoo. Isä painautui kumarruksiin. Hänen vieressään seisova pikku Mooses oli voileivästään pudottanut lattiaan pienen murun, jonka isoisä otti sieltä, ja suuhunsa pistäessään sanoi: Leipää se on murukin, ei se murukaan jalkoihin jouda. Pieni mies ei vielä tiedä, että leipä on maassa lujassa.
Matti päästeli raskaammat vaatteet päältään ja painautui sitten penkille istumaan pää käsien varassa. Liisa vilkaisi häneen silloin tällöin siivilänsä ylitse ja ajatteli, että »mikähän sillä nyt on», mutta ei kuitenkaan sitä kysynyt... Olisikohan juonut ja nyt olisi kohmelossa? ... vaan ei hän sitä äsken suinkaan hengestä tuntenut.
Jospa Hinkki suuttuu! kuiskasi kapteeni hänelle hiljaa. Mutta vastaukseksi Magda yhä hellemmin painautui hänen rintaansa vasten tai pani armaat käsivartensa hänen päänsä ympäri. Kello on jo puoli kaksitoista, kuiskasi Magda, tulkaa toisen kerran, mutta älkää enää olko täällä. Mutta ei kapteeni halunnut lähteä, sillä hänen oli kauhean hauskaa ja hän oli kuin tulessa Magdan syleilyjen vuoksi.
Jo aikoi Helena sulkea ikkunan, mutta kun se olisi ollut hänen toivonsa ja elämänsä viimeinen sammuttaminen, ei hän sitä sentään jaksanut tehdä, vaan vielä viimeisen kerran painautui ikkunalaudalle itkemään ja odottamaan. Silloin hän taas kavahti. Ja taas hän kuulostellen kurottautui ulos. Taas oli askeleita.
Minua olet ajatellut viimeiseen hengenvetoosi saakka, olet iloinnut minun elämästäni, minun, joka sinulta riisti elämän.» Tuuli, joka juoksutti lunta hänen päälleen, siveli kylmäkiskoisesti hänen kasvojaan ja värisytti häntä. Hän kyyristyi kokoon ja painautui lujemmin hankea vasten.
Turunen teki, niinkuin aikoi, pani rukkasensa naulaan ja alkoi liikkua hyvin etsivän näköisenä. Etsittävänsä hän löysi kamarista. Anna Liisa kun ei ollenkaan tietänyt tämän puhemiehensä tapoja, niin hän hämmästyi ensi silmänmittauksista melkein sanattomaksi. Posket sävähtivät aivan punaisiksi, ja hän painautui kamariinsa tuolille istumaan.
Poika painautui vapisevana ja äänettömänä lähemmäksi isää. Hilkka sitävastoin nyyhkytti hiljaa, kiharainen pää painuneena isän olalle. Yhtäkkiä vavahti sairas ja avasi silmänsä. Katse sattui Toiniin. Sinä tulit kuitenkin. Huulet vetäytyivät omituiseen, vierasluontoiseen hymyyn. Niin tulin. Toini tarttui hänen käteensä, tietämättä, puhuiko hän kuumehoureissaan vaiko tajussaan.
Kun olin tämän sanonut, tunsin kuinka pehmeäsuortuvainen pää painautui rintaani vasten ja hienot kädet kiertyivät ympärilleni. Ja vaikk'en minä kuullut mitä hän minulle sanoi, tunsin minä siinä hyväilyssä hänen ajatuksensa: hän oli niinkuin sokea, joka tahtoo turvautua näkevään. Ja niin me menimme alas mäeltä, tikitysten, toinen toiseemme nojautuen.
Kun ne olivat loppuneet, painautui hän taas takaisin istualleen ja huokasi: »Kylläpä vähään ... kylläpä vähään ... meni vain kuuteenkymmeneen markkaan.» Esimies panee merkin menneen kohdalle ja huutaa uuden esille. »Paljonko vaaditaan?» »Sata markkaa!» »Markka pois!» »Yhdeksänkymmentä yhdeksän.» »Markka pois!» »Yhdeksänkymmentä kahdeksan ensimmäinen...» »Yhdeksänkymmentä viisi!»
Bård pudisti päätään. Anna hiipi häntä lähelle ja istui hänen polvelleen. "Minua niin peloittaa", kuiskasi hän hiljaa. "Joutavia", vastasi Bård ja hymyili. Sairas alkoi taas puhettaan. He istuivat niin hiljaa, että kuulivat toistensa sydämen sykinnän. Anna painautui miehensä rintaan aivan kuin hätääntynyt lapsi. Bård ajatteli itsekseen: ehkä nainen tuossa tietää enemmän kuin kukaan muu.
Päivän Sana
Muut Etsivät