Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. marraskuuta 2025
Kontti ja kirja kuului olevan. Eipä se ollut mitään, virkkoi Aliina vähän pahoillaan. Ettäkö sinäkin vain suurten voittojen vuoksi ... huomautti Iida. Ei, vaan kun kontti... Mikä sillä on vikana, sanoi Iida. Kontti on suomalaisten »kapsäkki», ja kun voitot jaetaan, niin minä vaihetan sinulta kontin ... ja mennään kävelemään kansanjuhlakentälle.
Asia esitettiin epäröiden, sillä palvelija ei tiennyt, oliko isäntänsä hyvillään vai pahoillaan siitä, mitä oli tapahtunut. Hänen epäilyksensä kasvoi, kun hän huomasi Vanloon jännittyneellä tarkkaavaisuudella kuuntelevan hänen sanojaan. Mutta hän oli tuskin puhunut loppuun, kun Vanloo ilosta loistaen huudahti: Jumalan sallimus!
Hän kulki isoa, suoraa tietä vielä lehdettömän lehmuskujanteen kautta, ja sattumalta hän kohtasi siellä kasvatusisänsä, joka pahoillaan ja suruisena palasi kaupungista. Tule, sanoi kasvitarhantirehtööri, minulla on sinulle jotakin sanomista. Paul seurasi häntä, ja he astuivat työhuoneeseen, joka oli rakennuksen kulmassa puutarhaan päin.
"Minä suojelen turvapaikkaani kuten kuningas kruunuaan, kuten sulhanen morsiantaan ja senvuoksi" hänen silmänsä salamoivat ja hänen äänensä vapisi liikutuksesta "senvuoksi aioin tänään sanoa sanan, joka on vuosikausia ollut sydämelläni." Hän vaikeni. Valerius huomasi, mitä oli tekeillä, ja oli hyvin pahoillaan.
Shvabrin tuli luokseni ja lausui olevansa hyvin pahoillaan siitä, mitä oli tapahtunut; hän tunnusti olevansa yksinään syypää ja pyysi minua unohtamaan tämän tapauksen. Minä kun luonnostani en ole pitkävihainen, niin annoin hänelle anteeksi riitamme ja haavani, jonka olin saanut häneltä.
Kuin hän kasvaa niin isoksi, että voimme tulla toimeen ilman Marfaa, otamme sellaisen hoitajan, joka saa opettaa hänelle, mitä tarvitsee. Niin, mutta minusta on anteeksi antamatonta, että... Kuulehan nyt, sanoi Erik kärsimättömästi ja ääni vapisevana hän oli kauan ollut pahoillaan sisaren tylyydestä kälyänsä kohtaan minun mielestäni ei tuo asia kuulu kellekään muille kuin meille.
Hänen silmiensä hohde lisääntyi ja katse tähdättynä kattoon jatkoi hän sammuvalla äänellä: näen Jumalan kirkkauden. Majurinrouva, joka pöydän päässä ei oikein voinut kuulla Tapanin sanoja, oli kovin pahoillaan kun Martti, häpeästään huolimatta, rohkeni käydä heidän luonansa. Jottei hänen suuttumuksensa pääsisi liian jyrkästi ilmoille, päätti hän lähteä huoneesta ja viittasi Ullan seuraamaan.
"Mikä lapsellinen kysymys! Luuletko, että ihminen on 'pahoillaan', kun hänellä on käsissään sellainen onni kuin minulla? Mutta vakavia ajatuksia voi kai aina syntyä, kun täytyy herätä aurinkoisesta unesta ja palata todellisuuteen ja sen arkipäiväisyyteen..." "Mitä ajatuksia?" ihmetteli Ester. "Oh, kaikenlaisia", vastasi Bengt vältellen ja alkoi puhua muista asioista.
Woldemar otti heiltä jäähyväiset ja Hanna huomasi, että hänen katseensa oli surullinen. Hanna oli siitä vähän pahoillaan; heidän välinsä oli jäänyt epäselväksi ja se oli hänen syynsä.
Päättävästi, ilman muuta lähestyin mä oven suuta: »Herra, taikka rouva», lausuin, »mieleni on pahoillaan; mutta uinahtaa ma taisin, ehkä sisään pyytää saisin; en mä ensin kuullut laisin, nakutettiin hiljaa vaan, tuskin nakutuksen kuulin»; selälleen jo oven saan: yö se vain loi varjojaan. Katsoin yöhön hämmästyksin, haavein seisomaan jäin yksin, toivon, pelon värähdyksin heityin hurjaan unelmaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät