Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Mies on nimittäin juuri kaikkein pahimmillaan viidennestätoista kahteenkymmenenteen vuoteen, että melkein on niin, että minkä pään se silloin ottaa, niin se semmoisena pysyykin. Sitä ennen ja sen jälkeen tapahtuneet ja tapahtuvat pahat ja hyvät ovat vaan poikkeuksia.
En saata luulla luonnon antaneen ihmisille mielenliikutuksia, jotka aina olisivat pahat, eivätkä koskaan hyvät ja tunnustettavat; mutta mitä viimeksimainitsemiini tulee, on minun hyvin vaikea löytää niiden tuottamaa hyötyä.
Sinä hetkenä oli hänen onnensa mitta kukkuroillaan ja hän toivoi taas, että olisi »saanut kuolla, ollessaan niin rakastettu». Autuaallisuudessaan he unohtivat kaiken, maan ja taivaan ja ihmiset ja heidän pahat silmänsä. Ja sekunnit vierivät pois Mutta ihmiset eivät olleet unohtaneet heitä, eivätkä pahat silmät laiminlyöneet tilaisuutta vaaniakseen heidän onneaan.
Olisipa minun pitänyt hänelle suoda katokseni suojaksi, koska hän rukoili minua pelkonsa tuskassa. Taikka jos olisin lähtenyt häntä saattamaan, niin olisin estänyt tämän kohtalon taikka myös itsekin tullut siihen osalliseksi. Mutta minä soimasin häntä, pilkkasin häntä, kirosin häntä, vaikka kyllä pyhät miehet tietävät, että ne pahat sanat kaikki vaan tulivat ärtyneen sydämeni kärsimättömyydestä.
JAARA. Topra, muista kuolematonta sieluasi! Muista ijankaikkista kadotusta! TOPRA-HEIKKI. Joutavia. Kun vaan ihmisille pidämme ajassa puoliamme, kyllä sitten helvetissä pirutkin voitamme. JAARA. Voi, kauhistusta! Tuossa sen nyt näette. Eikö käy uneni toteen? Topra, Topra, pahat henget sinua kahleihinsa kietovat. TOPRA-HEIKKI. Elä minua pelkää. Itse olet katkismuksen kahleissa.
Maantie kulkee aivan hänen peltonsa alitse, ja siitä mennessään se hänet ottaa... Nyt se on törmän päällä, ja törmän alla on tienhaara pellon yli pihaan... Kaikki hänen pahat tekonsa sukeltavat hänen mieleensä.
Pois lehdet jo liitivät kait, On sirpaleiks särkynyt tähti, Ja joutsenlaulu on vait. Tien ristiin haudatuks joutuu, Kun itsensä surmas ken; On sininen kukka siellä, Suursyntisen kellonen. Tien ristiss' seisoin ja itkin; Yö kylmi aaveinen. Kuun hohteessa verkkaan heilui Suursyntisen kellonen. Nuo vanhat, pahat laulut Ja häijyt unet nuo, Me nyt ne haudatkaamme; Sa suuri arkku tuo.
Vaan ovi kun ei auennut, Sen vaimo oli lukinnut, Niin kauhu kiihtyi yhä vaan, Ja äijä alkoi huutamaan: "Voi voi! miss' olla mahdankaan! Mä pelkään! tulkaa auttamaan! Voi! missä vaimonikin lie! Mun pahat henget varmaan vie." Vaan vaimo pysyi lymyssään, Ja oppipoika ihmeissään Tirkisti salaa nurkastaan: "Mikä nyt enää riivaakaan?"
Olen aina itse aikonut mennä kirkolle kuulustelemaan asiaa, vaan aina on ollut niin pahat ilmat, ett'en ole saattanut lähteä, eikä ole tullut asiamiestäkään lähetetyksi, mutta minä pahoin pelkään, että he ovat jo kuulutetut", sanoi Katru. "Joutava pelko.
"Olette kutsuneet minun tänne", sanoi Kolkki puoli-yrmeästi. "Niin olemme tehneet; sovinnon kättä minä tarjoan. Voi Kolkki kulta! Mitenkä me saisimme nuot pahat välimme sovitetuksi?" sanoi Kirri puoli-pelvossaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät