United States or Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän rupesi lukemaan läksyjänsä, mutta vähän päästä hän vain mietti. Iltapäivällä, kun hän palasi rehtorin kammarista oppitunniltaan ja jälleen istui omassa kammiossaan, ei hän ensinkään ottanut valkeata, vaan istui pöytänsä ääreen ja katseli ulos kaasujen valaisemalle kadulle. Vähän aikaa katseltuaan hän rupesi katkerasti itkemään. Silloin aukeni ovi, ja rehtori astui sisälle.
Sillä hän rakasti veljiänsä, jotka hänen kanssaan seurustelivat ja istuivat hänen pöytänsä ympärillä, joille oli yhtä lämmin, ja yhtä valoisa, kuin hänelle, jotka olivat yhtä sivistyneet kuin hän. "Mutta vaikea, mahdoton on minun ajatella, että se ryysyinen, likainen kerjäläinen, joka avaa minun kyökkini oven, on minun veljeni! Ja kuitenkin puhuu päivän teksti lahjomatonta kieltä. Se on niin.
Taikka oikeammin, olivat ainoastaan äärimmäiseen hulluuteensa asti kehitettyinä. Hän puolestaan tunsi vallan mainiosti voivansa olla samalla kansallisen asian ja kansainvälisen sosialismin palvelija. Senkin tahtoi Johannes saada uudessa kirjassaan julki sanotuksi. Mitä jos hän istuisi pöytänsä ääreen? Mitä jos hän jatkaisi siitä, mihin hän oli lopettanut eilen aamupäivällä?
Lautakunnan esimies seisoo ylinnä huoneessa pöytänsä takana ja hänen vieressään istuu kaksi kirjuria. Heleällä äänellä mainitsee hän muutaman onnettoman nimen. »Paljonko vaaditaan?» »Sata markkaa!» »Helpottakaa, helpottakaa! Ei kannata niin paljoa maksaa!» »Yhdeksänkymmentä viisi!» »Yhdeksänkymmentä viisi ensimmäinen ... toinen yhdeksänkymmentä viisi...» »Markka pois!» »Yhdeksänkymmentä neljä...»
Kaikki olivat jotenkin hiljaa. Johtajatar oli pöytänsä luona ja katseli lasisilmien takaa vakavasti ympärilleen. Virsikirja hänellä oli kädessä ja raamattu auki pöydällä. »Otetaan virsi sata neljäkymmentä yhdeksän.» Tuo rakas, tuttu, josta Hanna kaikkian enin piti. Selailtiin kirjoja hetkinen; sitten raikkaat, lapsekkaat äänet alkoivat virren harmonion säestäessä.
Se hänen oma lukemisensa oli semmoista, että piti joka päivä kotona oppia määrätty määränsä ulkoa, ja joka ei osannut, sen piti lukea erikseen uudelleen, ettei mitään unohtuisi. Ennenkuin kaikki osasi ulkoa, niinkuin katkismuksen, ei saanut liikahtaakaan pöytänsä nurkalta minnekään.
Nyt istui sihteeri pöytänsä ääreen ja kirjotti, ja koska hän siitä jälleen nousi, käski hän todistajiksi kaksi vierasta miestä ja Tyrväntäinen piirsi nimensä paperiin. Välikirja oli tehty sellainen, että Tyrväntäinen lupasi sihteerille puolet kaikesta siitä mitä käräjillä hänen hyväkseen mahdollisesti voitetaan. Näin Tyrväntäinen oli toisen kerran piirtänyt nimensä pirun papereihin.
Tällä aikaa Dampbell siirsi kolmannen tuolin pöytänsä luokse, missä seisoi kirkas pullo ja valkoinen kannu täynnä kuumaa vettä ja täytti kolmannen juomalasin saman näköisellä keltasenruskealla nesteellä kuin toisetkin kaksi lasia olivat täytetyt. Nyt Dampbell kädellään osottaen kohteliaalla tavalla sanoi: "Tapani on hyvä ja tulee tekemään meille seuraa."
Sieltä on tuo nykyinen piispamme itse uskonpuhdistajalta Lutteerilta saanut kiittävän todistuksen. Hän on nyt kotonaan; istuu pöytänsä ääressä. Hänellä on kädessään kirja; sen lehtiä hän kääntelee, lukee ja katselee tyytyväisenä. Vihdoin laskee hän kirjan kiinni; astelee edestakaisin lattialla ja lausuu: Vihdoinkin!
Joko hänellä oli toimia ulkona, taikka hän istui kamarissaan, pöytänsä ääressä ja kirjoitteli. Niin alkoi Almasta vähitellen tuntua, että kaikki heidän suuret vaivansa kuitenkin olivat menneet jotenkin turhaan, kun niitä ei seurannut vastaavaa iloa. Eräänä päivänä hän päätti lähteä visiitille rouva Leisténin luokse.