United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ettes häpee, puhui punatukkainen ja koko lihava ruumiinsa lerpallaan, painautuen kasvoillansa ristikkoon, huusi ulos järjettömän siivottomia sanoja. Mitäs siellä kaakatat senkin retkale! sanoi Korabljova puistaen päätänsä punatukkaiselle, ja kääntyen sitten jälleen Maslovaan päin. Kuinka moneksi vuotta?
"Vaimo vainajani rakasti toista miestänsä, Madam", sanoi Mr. Murdstone, "ja luotti täydellisesti häneen". "Vaimo vainajanne, Sir, oli aivan epäkäytöllinen, aivan onneton, aivan kova-osainen lapsi", vastasi tätini, pudistaen päätänsä hänelle. "Sitä hän juuri oli. Ja nyt, mitä teillä on lisäksi sanottavaa?" "Ei muuta kuin tämä, Miss Trotwood", vastasi hän.
Niinpä, kiukkuisen nälän likistämänä, seisoi Juhani loukossansa, ravistellen pyöreätä päätänsä, syljeskellen ja heitellen opettajansa puoleen mulkoilevia häränsilmiä. Mutta torkkuen seisoi hänen rinnallansa Timo, huolimatta maailman menosta. Vihdoin kuitenkin pysäytti lukkari lukemisen ja lausui: »Pidättäkää nyt ja syökää, te puuhevoset, möykyttäkää kuin märehtivät pukit tarhassa.
Nehljudof nyykäytti myöntävästi päätänsä ja katsahti Maria Pavlovnaan. Kuinka nyt on käynyt kolmen kappaleen probleemin? kuiskasi vielä Kryiltsof ja vaivaloisesti hymyili. Ratkaisu on vaikea, tiedämmä?
Kaduilla kaikki on hiljaa, iäinen rauha on mailla. Kyyhkyset hereill' on yksin, katolla tuolla ne ääntää. Naapurin tuuliviiri laiskasti päätänsä kääntää. Vuossataisuntansa uinuu uniset ihmiset täällä. Harmaja syksyaamu talojen päätyjen päällä. Kerjäläisäiti
Kukaan ei sattunut olemaan pihalla. Klaara nyykäytti päätänsä ja riensi kiireillä askeleilla metsikköön kertaakaan taaksensa katsomatta. Puolamäen rinteelle, tuohon matkansa päämaaliin, hän seisattui. Hän nojasi selkänsä vasten tuuheaa koivua. Kauvan ei Klaara vielä liene seisonut, kun hänen selkänsä takana seisoi tuo vihkimisaikana porstuassa käynyt nuorukainen, Edvard Taltta.
Nuorukainen nosti päätänsä ja loi epätoivoisen katseen pappiin; näkyi selvästi, että, jos hän tällä hetkellä olisi saanut kuoleman kolauksen, niin se ei olisi häneen niin koskenut kuin nämä harvat sanat, jotka tuntuivat niin lohduttavilta ja lempeiltä, mutta tunkivat kuin tulenliekit hänen sydämmeensä. "Voiko tätä tyhjäksi tehdä?" kysyi joka piirre hänen kasvoissaan.
Hän sulki oven ja painoi kävelystä hengästyneenä selkänsä sen nojaan. "Hyvä ilta, matkamiesrukat! minä olen Miggles!" sanoi hän ja nyykähytti rohkeasti päätänsä meille. Se oli siis Miggles!
Sinä nauroit sillä, ettei mulla ole parempaa hevosta. Sitä minä en kärsi. Ja samalla kun sinä kerran *nauroit*, ajattelit sitä, että meille tulee ryöstöhuutokauppa, ja sitä, kun Hautalainen...» Esan valtasi niin kiukku, että hän pyöritti vain hammasta purren päätänsä. »Mutta olkoon nyt», jatkoi hän, ja ääni tuntui itkunsekaiselta. »Kun sinä pelkäät, niin olkoon anteeksi.
Ei ollut vieläkään nähnyt häntä ikkunassa... Pelastusarmeijan kartanon luokse oli kääpiöllä tälläkin hetkellä niin kiire, että hän kulki kaikkein suorinta tietä korven halki. Kukkelman pyöriskelee turvakodin seinävierellä. Parhain liina on hänellä kaulassa. Korkea kaulus näyttää pönkittävän hänen päätänsä niskasta ja leuasta. Parhain liina: kolme uutta kravattia on hän nykyään ostanut.