Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Silloin kaatui palawa puu päälleni, löi korwan päästäni pois ja siinä se sitten oli", tuumaili ukko yhtäkaikkisesti. "Minä pelkään että heidänkin sairas lapsensa kuolee", sanoin taas. "Eipä siinä mitään pelkäämistä; joka ei woi elää, se kuolee", lausui ukko huolettomasti, ja alkoi samassa nukkua ja kuorsata. Mielelläni olisin suonut unen tulewan itsellenikin, waan sitä ei tullut.
Ihan minä eilen illalla ajattelin: Herra Jumala, ajattelin minä, eiköhän vaan ukko ole tullut päästään piloille?" "En ole tullut, hyvä rouva, päästäni piloille", vastasi Martin Petrovitsh. "En ole minä semmoista sorttia. Mutta minun pitäisi kysyä teiltä neuvoa." "Mistä?" "Epäilen vaan, tokko tämä teille mieluista lienee, siinä katsannossa että..."
Oi, kuinka te olette onnellinen, neiti Planchette, kun ei teidän tarvitse tulla alas kuistille, kuiskasi Agnes puoliääneen. Niin, sanokaas muuta, myönsi Planchette. Mutta minä olisinkin hävennyt silmät päästäni. Kas niin, lapseni, nyt alas, virkkoi rouva. Nythän ollaan naamioissa. Ja arkaellen, punastuen, sipsuttivat tyttöset pienin askelin rouvan perästä.
Niinpä tahdonkin turvallisin mielin ottaa nämä kärsimykset isänkädestäsi. Vain Sinuun tahdon katsoa enkä valittaa vainoojieni kovuutta. Sinä tahdot näin olevan, tässä olen, Herra, tee minulle, mitä tahdot, kunhan vain suot minulle armosi! Sinun tahdottasi ei hiuskarvaakaan voida päästäni taivuttaa». Siten rukoiltuaan hän tunsi suurta lohdutusta.
"Nyt hän olisi istunut tässä vieressäni," sanoi hän itseksensä, "ja minä olisin sanonut hänelle jotakin hauskaa, joka olisi häntä naurattanut; ehkä olisin saanut suuta palkakseni! Mutta hiisi ollen, nyt juohtuu jotakin mustaa mieleeni! Jos se tulee tietyksi, kuinka tyhmästi käytin itseni kamarissa, niin saan hävetä silmät päästäni." Jussi raukka!
"Muistatko vielä sitä, kun palasit laulujuhlasta Konstanz'issa ja ilomielissäsi heitit hattusi ilmaan, ja se kieri alas kedolle, ja minä sen sitte sinulle toin?" "Muistan, hyvin muistankin. Mutta enpä enää heitä hattuani ilmaan; tuuli sen nyt päästäni tempaa". Katriina lohdutti ja sanoi: "Nyt onkin talvi ja tuleehan aina talven perästä suvi".
Sentähden siunatkaa liittomme ja unohtakaa, oi unohtakaa se kiivauteni työ, jonka osoitin teitä kohtaan tässä vimmoissani, minä vallaton! Ah, vimmoissanihan tein sen, armas enoni! ANTON. Niin, niin, sinä hattara, löithän päästäni hatun ja annoit minulle melkein laillisen puustin. Anteeksi, ja suokaa meille siunauksenne! Mitä riivattuja? ANTON. Ylös, lapset, ylös!
Ei, mutta minä uskon, että sama luonnollinen minä on aina maailmassa ja vaikka minä siis kuolen, niin minä kuitenkin elän niinkuin ennenkin, vaikkei minun nimeni tietysti tarvitse enää olla Gabriel, niinkuin nimi ei nytkään oikeastaan mitään merkitse. Mistä sinä olet tuon ajatuksen saanut? kysyi Henrik. Omasta päästäni vaan olen siihen tullut.
Se on kaikki totta. KORTESUO. Totta? Mikä? ANNA LIISA. Kaikki on totta, mitä he tässä ovat kertoneet. RIIKKA. Sekinkö, että että olet tappanut lapsesi? ANNA LIISA. Niin, niin! Sekin on totta. Tehkää minulle nyt mitä tahdotte. RIIKKA. Herra hyvästi siunaa ja varjele. JOHANNES. Sinä? Sinä, Anna Liisa? KORTESUO. Kuinka hän sanoi? Minä varmaan olen sekaisin päästäni. Mitä hän puhui?
No niin, totta kai ... minä olen ihan päästäni pyörällä.... Mutta nyt minä vasta oikein ymmärrän jumalan tarkoituksen, kun se ei antanut sen vahingon tapahtua, että se olisi ollut ruumis. Sillä ei se semmoinen mereen siunaaminen kuitenkaan olisi ollut oikeata siunaamista, niinkuin oikeaan vihittyyn maahan ... aina se olisi sittenkin ollut siinä mieltä kangertelemassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät