Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. marraskuuta 2025
Nyt kuului ulkopuolelta ovea raskaita askeleita, ja heti hän avasi suuret, kullanruskeat silmänsä, jotka hämmästyneinä katselivat elämää, hänen suunsa hymyili ja koko hänen olentonsa oli yhdessä ainoassa silmänräpäyksessä muuttunut niin iloiseksi kuin perhonen, joka varjosta lentää siipiensä kimaltelevassa pölyssä kuvastelevan auringon valoon.
Jo päivätyönsä Siellä katkastihiin, nyt hän taivahan Tuomiolle käy; ja tuomari jo tulkoon!» Niin hän huusi äänel kauvas kaikuval, Kiljui aavaan salihin, ja kohta enkel, Lapsi-enkel pieni, kaunokihara Pylvästöstä ulos vilkkahaasti juoksi, Ilosena riensi kohden ovea Etähällä pylväsmetsän partahalla.
Säälikää jo vaivojanne! (Asettuen Jaakon eteen.) Ja sinä!... sinä viekastelija! (Osoittaen ovea.) Ulos minun talostani! ulos heti paikalla!...
*Kroll*. Sanat eivät sattuneet ihan niin. Beate lausui vähän toisin. Hän sanoi: Minulla ei ole pitkältä elettävää. Sillä nyt *täytyy* Johanneksen *heti* naida Rebekka. Nyt ymmärrän tarkoituksesi, Kroll. *Kroll*. Entä sitte? Mitä vastaat? Niin suunnattomaan ? Ainoa oikea vastaus olisi, näyttää sinulle ovea. Hyvä. Kuule nyt minua.
Hän nosti pienosensa toiselta käsivarreltaan toiselle: nousi kapeita, pimeitä portaita myöten vitkalleen ylöspäin ja koputti arasti erästä pientä ovea. Miellyttävän näköinen vaimoihminen aukasi oven ja pyysi tulleitten astumaan huoneesen, joka toimitti kyökin virkaa ja josta lihaliemen haju tuoksusi vastaan. "Onko minulla kunnia puhutella rouva Tourtelotte'a?" kysyi Minette. "Niin rouvaseni!
Sellainen sana on monelle mieluisempi kuin leipä; sitä paitse onhan sinulla peili; katso siihen, kun sinun on nälkä." Vanhuksen raskaitten askelten ääni vaikeni, mutta tyttö tarttui kultaiseen ruukkuun, avasi hiukan ovea, niin että astia tuli auringon valoon, ja katseli kuvaansa sen kirkkaasta pinnasta.
Hän ei milloinkaan voinut käsittää, miks'eivät he saattaneet pitää ovea kiini, vaikka asia kuitenkin oli selvimpiä maailmassa, että lukko oli vanha ja rappeutunut, ja että kapteeni ei malttanut uutta teettää. Alhaalla kamarissa istui kapteenin rouva tuolilla sohvan ja uunin välissä neulomassa, vanha, ruskea arkihame yllään.
»Olin juuri nukuttamassa häntä, kun sinä tulit, enkä voinut muuta kuin osoittaa sormella, mitä tytön piti viedä sinulle.» »Ja nyt hän nukkuu?» Jakob astui varpaisillaan makuuhuoneen ovea kohti. »Saahan sentään edes kurkistaa tuonne sisään saahan?» Jakob alkoi hyvin hiljaa vääntää avainta. »Et saa, Jakob, anna olla!» Letta kuiskasi.
Richard, joka naisten äkkiä astuessa sisään makasi kasvot ovea kohti käännettyinä ja nojautui kyynäspäälle hirmuisen käskyläisensä kanssa puhuessaan, heittäysi kiivaasti, ikäänkuin pahoillansa ja kummastellen, toiselle kyljelle, kääntäen selkänsä kuninkaattarelle ja hänen saattoväelleen, sekä kääri ympärillensä peitteen, joka hänen omasta käskystä, tai pikemmin kenties hoviherrojen imartelevasta toimesta, oli tehty kahdesta suuresta leijonannahasta, jotka Beneziassa olivat niin ihmeteltävän taitavasti muokatut, että tuntuivat pehmeämmiltä kuin hirvennahka.
Ah, sitte vannon minä taivaan ja kaikkein sen pyhien kautta, että sitä tuntoa minä toivoin kaikkein vähimmin teissä herättäväni. Näytänkö minä niin peljättävältä? Ja luuletteko, ettei syvimmän kunnioituksen elähyttämä sydän teidän viehättävään sukupuoleenne voi sykkiä munkkikaapunkin alla?" Samassa antoi hän Appellonalle salaisen merkin, ja hän läheni ovea, vaikka verkalleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät