Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. syyskuuta 2025
Sanotaan joulu- ja pääsiäisyönä leikanneen vasemman kätensä nimetöntä sormea ja siitä tiputtaneen verta tuon kuusen juurille, ja mitä kaikkea tuo lienee tehnyt. Sellaisia eväitä minulta ei tule saamaan, sanoi Mikko ylpeästi, minkä vuoksi Mallakaan ei enää jatkanut juttujaan. Mikko tunsi olonsa oudoksi, hän ei tiennyt mihin ryhtyä ja oli avuttoman näköinen.
Livin mieli oli niin oudoksi muuttunut kuunnellessaan laulua. Kun Aslak vaikeni, istui hän liikkumattomana. Sitten hän huokasi, hymyili Aslakille sanoen: "Sinä olet onnellinen, joka olet nähnyt niin paljon maailmasta"; mutta tuossa hymyssä oli hieman katkeruuttakin. Aslak leikki lakkinsa kanssa. "Mutta mitenkä jouduit niiden ihmisten pariin?" kysyi Liv hetken perästä.
Viipymättä meni kuningas kenraali Düker'in tykö, joka oli juuri herännyt, eikä ollut vielä liki-mainkaan oikein valveillansa. Täydesti luullen, että hänellä oli kuriirin kanssa tekemistä, kysyi hän sentähden kuninkaalta: "no, mitä uutisia te tuotte hänen Majesteetiltänsä?" "Minä olen siis," sanoi Kaarle, "ainakin tullut peräti oudoksi omille alamaisilleni!" Nyt avautuivat kenraalin silmät.
Nyt he olivat lähellä kylän raittia; Ingrid, joka koko ajan oli ollut näkymättömissä, lähestyi samassa. "Nyt ette enää saa käydä yhdessä," sanoi hän. Thorbjörn säpsähti, tuo oli niin ihan odottamatonta: Synnöven mieli kävi myöskin vähän oudoksi. "Minulla olisi niin paljo sinulle sanomista," kuiskasi Thorbjörn. Synnöve veti suunsa hymyyn.
Vanhin poika katseli nyt minua turvallisesti, niinkuin vanhaa ystävää katsellaan. "Teidänkin täytyy välttämättä syödä vähä!" Koetin tunkea äidille leivän. "Kiitoksia! Saanko panna sen talteen? Ruoka maistuu puulle suussani, en mahda olla oikein terve. Kun näin valvoo yöt ja päivät, tulee mieli niin oudoksi. Viimein toivoin vaan, että loppu pian tulisi, sillä en voinut kestää enää!
Sitä vastoin kaikki, mikä oli niin sanottua suurta, isänmaallista, aatteellista, innostusta, muuttui oudoksi, vähän vieraaksi, ja pakeni kauas mustana keränä, joka muistutti sitten olemisestaan vain pienellä painolla sydämeen. Mutta ennen näihin ajatuksiin nukkumista Heikki vielä kerran vavahti valveille: koko tämäniltainen kokous välähti hänen mielessään ja muistui kuutamossa vannottu vala.
Hän ei konsana tule, en konsana häntä ma syliini sule. Mun mieleni murhe niin oudoksi viihtyy ... ah, aurinko meni, mene pois, mene pois polo rakkauteni! T
Patruuniako haette? hän kysyi silmiään siristellen. Vaan ennenkuin Ville ehti saada sanaakaan suustaan, hän jatkoi: Menkää tuosta ovesta! Ville nosti varoitellen suuria jalkojaan, ikäänkuin olisi hän pelännyt tuon kiiltävän lattian särkyvän niiden alla. Koko hänen ruumiinsa oli lamaantunut, hän tunsi itsensä vieraaksi ja oudoksi tässä ympäristössä.
Musti oli ensimmäisen kerran elämässään tuntenut kuoleman läheisyyden. Hovin rouva sairasti kauan, mutta jäi kuitenkin eloon. Ja Musti jäi Hovin kartanovahdin peljättyyn ja kadehdittuun kunnia-asemaan. Aluksi tunsi hän tietysti itsensä hiukan oudoksi täällä. Oli niin paljon uusia asioita opittava, niin monista uusista ihmisistä, eläimistä ja esineistä mielipiteitä muodostettava.
Kun Kasperi näki sisarensa tulevan, heitti hän Iikan irti ja riensi Annin syliin ja taivaan nimessä rukoili häneltä anteeksi antoa. "Jumalani! Sinä se olitkin, veljeni Kasperi! Luulin sinua oudoksi, köyhäksi muukalaiseksi, ja pyydän sinulta anteeksi erehdykseni", sanoi Anni liikutettuna. "Köyhääkin köyhempi, muukalaistakin muukalaisempi, kurjaakin kurjempi on onneton veljesi, rakas sisareni."
Päivän Sana
Muut Etsivät