Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. heinäkuuta 2025
Hän talutti rouvan ovelle ja rouva seurasikin häntä mielellään. Ovea avatessaan rouvalle sanoi Selmer: "Minä tulen huomenna. Otatteko minut silloin vastaan?" Rouva katsahti Selmeriin kiitollisesti, purskahti sitte itkemään, peitti kasvonsa käsillään ja melkein juosten poistui. "Tämä näyttää olevan täydellisesti kehittynyttä dipsomaniaa", sanoi Selmer kahden kesken Nordenbergille.
Muutamia sekuntia he äänettöminä katsoivat toisiansa silmiin, ja tämä katse sanoi paljon sekä toiselle että toiselle. Teidän täytyy päättää, toisti Nehljudof. Mitä minulla on päättämistä? sanoi hän. Kaikki on aikaa sitten päätetty. Ei, vaan teidän täytyy päättää otatteko vastaan Simonsonin tarjouksen, sanoi Nehljudof. Eihän minusta, pakkotyöhön tuomitusta ole vaimoksi.
Mutta astuessaan muuttui Gjermund taas hevoskauppiaaksi ja kysyi: "Otatteko kahdeksan taaleria tästä hevoskonista, Brunsbergen. Ei se enää näy kauankaan kelpaavan kyytihevoseksi, vaan minulla siitä aina voi olla kotona hyötyä kynnön aikaan." "Ja kuitenkin ajoit sillä viime yönä täyttä kyytiä markkinoilta tullessasi, Gjermund, jos poika totta puhui." Se pahastutti Gjermundia.
Vai otatteko te opettaaksenne Nallelle uusia temppuja? Ei, sitä ei harjoitusprofessorikaan uskaltanut ottaa osalleen. Siinäpä se! virkahti nuori Caruselli voitollisesti. Te ette itsekään usko siihen. Te näette, meidän on hankittava uusi Nalle. Toistaiseksi tyydyttiin kuitenkin vain siihen, että Nallen oli harvemmin esiinnyttävä. Nallella oli nyt kyllin aikaa maata häkissään, ajatella ja uneksia.
Puut kyllä olisivat piankin paikalla, kun talkoolla tuotaisiin, mutta perustusta olisi pahempikin saada sydäntalvella routaiseen maahan. Vaan kun pannaan perustus kallioon. Onkos tässä kalliopohja, no, sittenhän se menee mainiosti. Minä toimitan kivet, otatteko te, Rajalainen, toimittaaksenne hirret? Jospa minä otan. Ja silloinhan se asia on sitä myöten valmis! riemuitsi Helander.
Niin jalka mittaeli tietä, ajatukset elämää. Jo samana iltana olin Lampalan hovin portilla. Siinä pihalla käveli vanha harmaahapsi herra. Kysyin häneltä: Otatteko nikkarintyöhön, niinkuin on kerrottu? Otan, jos on oppinut. Osaatko tehdä myöpeliä? Osaan. Osaatko vanhaa korjata? Osaan. Astu sitte kampsuinesi tupaan! Seuraavana päivänä kävin työhön, rupla kaksikymmentä kopeekkaa päivältä palkkaa.
Neuvotteko näitä nuoria miekka kädessä kohtaamaan sitä murrosaikaa, joka on tuleva? Otatteko päällenne niin raskaan edesvastuun? Edesvastuuta siitäkin on, jos pyydän heitä luopumaan miekastaan. Näettekö te vuodatetusta verestä mitään hyvää versovan? Minä sitä en näe.
Väkineen joutuu hän vihollisen käsiin, mutta kaikki turvattomat laahataan pois ja kaupungista tehdään rauniokasa. Otatteko tämän edesvastuullenne. Toista on mitä minä tahdon, toista taas mitä voin. Mutta eikö tämä edesvastuu olisi lievempi kuin se, jos ominpäin viskaisin väkeni ylivoimaista vihollista vastaan ja joutuisin tappiolle?
Opettaja kävi tummanpunaseksi ja suonet hänen ohimoillaan alkoivat paisua meidän täytyy heti ryhtyä toimeen saattaaksemme heitä edesvastaukseen! Otatteko asian niin vakavasti? Niin, niin teen; joka kysymyksessä olen minä järkähtämättömästi oikeuden puolella, ja tässä on epäilemättä laittomuus, josta meidän on otettava selvä, sanoi hän pontevasti.
Näistä mietteistä Henrik heräsi, kun pimeän tähden ei enää näkynyt ulos ja lamput sytytettiin vaunuihin. Juuri ennen Helsinkiin tuloa hän tapasi koulunsa johtajan, joka tuli vaimonsa seuraamana hakemaan koria siitä vaunusta, missä Henrik oli. No, sepä hyvä että teidät tapasin. Muistaakseni jäi päättämättä otatteko täksikin lukukaudeksi entiset tuntinne, sanoi rehtori.
Päivän Sana
Muut Etsivät