Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Emman ja Leinon kohtaus saattoi varmaankin kummallekin suurta iloa; mutta kyllä he aluksi vaikenivat ja tyytyivät punehtuen ojentamaan kättänsä. Selma ja Arvo olivat jo Helsingissä tulleet niin hyviksi tutuiksi, että tervehtivät toisiansa iloisesti ja rattoisasti, osottaen molemminpuolisesti salaamatta jällennäkemisen huvin.
"Ja ullakkokamari tuolla ylhäällä", jatkoi hän tarkkaamatta tytön vastaväitettä, sekä osottaen peukalollaan sitä ikkunaa, jonka äärellä linnun häkit riippuivat "se on kauniin huone koko rakennuksessa. Sinne asetutan pienen kamiinan ja sitten voi eräs nuori neiti istua siellä suven talven maalaillen ja lomahetkillään ansaita kauniisti rahaa.
Tyttö veti hiljaa toisen kätensä irti ja viittasi seinälle erästä alastonta naisluonnosta kohti. Noinko sinä aiot minut piirtää? kysyi hän levollisesti, mutta äänessä erotti hiukan väristystä. Se, jonka posket lensivät punaisiksi, oli tällä kertaa Adelsvärd. Pikku Maria makasi vain hiljaa ja kalpeana, sormellaan osottaen. Ei, Maria! vastasi Adelsvärd hätäisesti. Nuku sinä vain.
Nyt ruvettiin järveen ajamaan kiviä ja kantoja, multaa ja soraa. Sukkelaan joutui työ, vaan illan tultua, kun aurinko juuri oli laskemaisillansa, jätti työväki hämmästyneenä työnsä ja huusi osottaen sormillansa Mantereenvuorelle päin: »Katso, väkevä Aimo! Tuolla on Luonnotar!» »Se on varmaankin Tellervo, metsän kaunis tyttö!» huusivat muutamat.
Pöydällä oli albumi auki; siihen hän katsoi milloin vaan nosti silmänsä paperista. "Tuo tuossa on veljeni," sanoi isäntä, osottaen Topiaalle pienikasvuisen miehen kuvaa Johannan kuvan vieressä. "Minulla on huonoja uutisia sinulle," jatkot hän nostaen Johannaa leuasta, kuin tämä jo oli saanut kirjeen valmiiksi, "ja sangen huonoja uutisia. Sanonko ma?" "Sano nyt."
Oli tullut ilta; kuu oli korkealla taivaalla, ja nuo ihanat kukat, jotka päivisin nukkuvat, mutta öisin täyttävät yöilman suloisilla tuoksuillaan, loistivat tiheinä ryhminä käytävillä, jotka veivät tuuheitten pensaikkojen halki tai painuivat kuin kunnioitustaan osottaen niiden kuvapatsaitten juureen, joita oli asetettu polun kummallekin puolelle.
Katsoppas!» katkasi Olavi äkkiä lauseensa, osottaen kädellään ulos. Alhaalla alangossa lepäsi Isosuo laajana, lähes silmänkantamattomana heidän edessään. Suonreunasta läksi kaksi kookasta viemäriä, joiden tieltä kihisevät miesparvet raivasivat metsää toiset juoksuttivat ojaa jälessä. Ne olivat kuin kaksi mahtavaa, eteenpäin rynnistävää valtaväylää, jotka viittasivat kaukaiseen etäisyyteen.
Jumalan kiitos, te käänsitte, minä olin nähty, pelastajani lähestyivät ah! en voi selittää iloani. Mitä sitten tapahtui, itse tiedätte parhaiten. Kiitos, kiitos, rakas herra, siitä, että pelastitte vaivaisen elämäni." "Tätä nuorta herraa sinun tulee kiittää," kapteeni lausui osottaen Robertia, "jollei hän olisi nähnyt sinua mastonhäkistä, olisimme purjehtineet ohitsesi huomaamatta sinua."
"Mikä näistä hökkeleistä tulee minun omakseni", kysyi Tuomo. "En tosiaankaan tiedä", vastasi Sambo, "täällä on jo yllin kyllin väkeä joka paikassa. Menkää tuonne", sanoi hän viimein osottaen erästä vajaa. Myöhään illalla palasivat hökkelien väsyneet ja repaleiset asukkaat suurissa parvissa. He olivat äreät ja kärtyiset, eivätkä katselleet uutta tulokasta suopein silmin.
"Katsokaas", huudahti Topias osottaen sormellaan lattiaa; "tuossa on verta, ja tuossa, ja tuossa. Voi kaiken kauheata miestä!" Hyytyneitä verilätäkköjä olikin lattialla monessa kohden. Kuin he katselivat tarkemmin, niin huomasivat että verta muuannekin oli pirskunut pisaroittain. "Voi mua hullua...!" Sinä ehtoona valvoi Topias kauemmin; mieli ei tyyntynyt, ajatukset eivät rauhoittuneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät