Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Toiseksi kohdistuu »renanismin» ironia ihanteeseen. Jos todellisuus ilman ihannetta on irvikuva, niin on myös ihanne, jolla ei ole mitään juurta todellisuudessa, vähän naurettava. Kummallekaan ei voi täydellisesti antautua: täytyy osata vapaasti liihoitella niiden välillä. Jos Renan kenties oli puoleksi keltti, niin on ainakin »renanismi» puhtainta ranskalaisuutta.
Mutta muista aina, ettei kalleinkaan marmori sellaisenaan mitään merkitse ja että se saa tosi arvonsa vasta kun kuvanveistäjän käsi sitä muovailee. Rupea sinä tuoksi kuvanveistäjäksi, oi rakkahimpani! Pitää osata rakastaa ja pitää osata opettaa rakastamaan.
Eikös tuo ole jo hullua! Etumiehet niistä istuvat vankiloissa, moni puolen ajan elämästään Ja kun sieltä pääsevät, taas uudelleen astuvat kansan keskelle sitä villitsemään. Semmoisia raakoja ja sydämettömiä ihmisiä ne kuuluvat olevan! Aarnio ei voinut nyt enään olla täyttä kurkkua nauramatta, eikä hän tahtonut osata siitä tauotakaan. Mutta tuletko sinä jo vallan hassuksi? ihmetteli nyt Julia.
Te tiedätte, emo jatkoi, että tässä maailmassa täytyy osata yhtä ja toista, jos tahtoo taistella läpi elämän. Oi, täällä täytyy paljon oppia ja kokea! Mutta ensin ja ennen kaikkia vaaditaan että osataan liikkua, sillä palkallaan oleva ei voi mitään oppia.
Ja kun yhä paremmin sillä lailla alkoi osata laulun mukaan ajatella, niin sitä enemmän sitä sitten sillä lailla ajattelikin ... enkä minä välistä pitkiin päiviin muulla lailla ajatellutkaan. Minkälaisista asioista te sitten lauloitte? kysyin minä aina kasvavalla uteliaisuudella. Minä lauloin kaikenlaisista, mitä vain mieleeni tuli.
Tämä jatkoi: Kun rupeaa jurnuttamaan ja jurnuttamaan pitkin pituisia päiviä siitä siirapin ostosta ja jauhaa jauhamasta päästyänsäkin, jotta: 'mitä varten sinä sen lähetit...? Mitä varten sinä sen pojan lähetit...? Ja minä kysyn, jotta siirapittakos minun pitäisi tässä osata elää ja vielä suutkainen joukkoa särpimissä ja sopissa pitää, niin tämä hyväkäs alkaa silloin jauhaa toisella kivellä.
Ja kuitenkin Esteristä tuntui, kuin olisi hän vain jossakin vieraassa talossa, missä hyvänsä, johon oli poikettu hevosta syöttämään. »Mistä sinä olet saanut päähäsi, että minä olen vähäkuuloinen?» nauroi forstmestari ihmeteltyään, kun Esteri vastasi hänelle melkein huutaen. Esteri ei tahtonut osata puhua hiljempää.
En minä hänen vastenmielisyyttänsä itse minuani kohtaan pahakseni pane, vaan olen nyt niin ylönpalttisen onnellinen siitä kuinka Herra meidän teitämme on ohjannut ja johtanut, että minä vaan sinua minun käsilläni kantaa tahtoisin, ja lentää ja ilmaan heittää sekä hatun kuin myös pään; ja olen minä niin vallaton, etten minä jalvoillani seisoa osata tahdo, ja pian tahtoisin ryssät tänne, että minä heidän päällensä minun kuohuvaa ja paisuvaa ylpeyttäni ja kopeuttani ajaa ja päällepanna taitaisin.
Voida, vaikka jo kauan sitte palveluksesta luopuneena, vieläkin lausua tärkeissä maan asioissa, ylennyksissä, sanansa maan vähien aatelissukujen hyväksi ja toimia siinä itsenäisesti, osata silloin tällöin ohjata jonkun yleisen asian kulkua, se oli vanhukselle oikeaa juhlailoa.
Aamulla noustua oli vähän turvallisempaa, mutta kouluun mentyä uudistui entinen turvattomuuden tunne. Ei tahtonut osata mitenkään olla, ei tiennyt, mitä tehdä, ja muut sen näkyivät tietävän kaikki. Ja kun hän ei osannut, niin toiset tytöt katselivat häntä pitkään ja muutamat osoittelivat sormillaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät