Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
kysyy: »Mikä mun silmilleni putoelee kuin lumi?» »Nuku mun nuppuni kultainen! Se on unhoituksen uni.» Hepo korskuu, korja kiitää, järven kansi keinuu. Anja Jaakon povella kuin orvonkukka uinuu. Kysyy: »Mikä mun allani niin keinuu kumman lailla, ajammeko me merellä vai autuasten mailla?» Virkkaa Jaakko: »Ei se ole kuin yksi-öinen kohva, Kivesjärvellä kiikkuvainen, mut alla jää on vahva.»
Vaan saanko pyytää, pyydän mä, Ett' malja parhaint' viiniä Mull' kullass' annettaisiin. Hän otti maljan, tyhjensi: Oi jalo, oiva juoma! Siis perheell' sill' tää onneksi, Joss' täm' on halpa tuoma! Ja onnessas mua muista sa, Sek' kiitä Jumalaa, kuin ma Sua tästä juomast' kiitän. Orvonkukka. Tuoll' orvonkukka kedolla Juur' yksin seisoi varjossa; Se herttainen ol' kukka.
Se oli muuan laulu, jonka alkusanat kuuluivat: Niityllä kasvoi orvokki, Huomaamatonna kauniisti; Kaunis olj orvonkukka. Tyttö riemuitsi; mutta vanhus kävi vakavin silmin kaikki lehdet läpi; sitte hän nousi tuoliltaan, meni ääneti nuottikaappinsa luo ja asetti vihon varovasti Bachin ja Händelin keskelle.
Hän tapasi ihmisiä. Kaikk' oli outoja hänelle, ei yhtään ystäviä. Kyseli paljon hän ruukista ja ruukin mylläristä, taideniekasta suuresta ja pienestä Lumikista. Kukaan hänt' ei ymmärtänyt. Yksi vanha muori virkkoi: »Noista kerrottiin, kun minä olin nuori.» Katkerasti silloin itki armas Anja rukka. Yksin jäänyt maailmahan onko orvonkukka? Itkien hän astui alas virran vieremälle.
Päivän Sana
Muut Etsivät