Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. toukokuuta 2025
Hänellä näkyi olevan niin kiire, ettei hän ehtinyt edes ystävänsä luo poikki salin tulemaan, viittasi vain tälle ja rupesi heti palttoota päälleen vetämään. Soisalon oli pakko mennä hänen luokseen. Kuinka kävi? hän kysyi. Hän ottaa vastaan! vastasi Antti. Mutta minulla on kiire. Hän sanoi olevansa juuri maata menemässä. Onnittelen sinua, hymyili Soisalo. Mutta mitä sanoit hänelle?
Kimpaleen jäähdyttyä tutki hän sitä kuumeentapaisella kiihkeydellä ja virkkoi: Se on kultaa! Minä onnittelen teitä ja itseäni siitä, sanoi Vanloo, että olen poistanut epäilyksenne ja antanut teille uutta voimaa työskennellä yhdessä minun kanssani tieteemme alalla.
Se silmä, jolla hän saattoi nähdä säihkyi murhanhimosta kun laskin hänet, mutta hän tuli kumminkin järkiinsä ja antoi minulle paperit. Saatuani ne, päästin hänet menemään, mutta sähkötin tarkkaan asiasta Forbesille aamulla. Jos hän on nopea ja saa linnun kiinni, niin hyvä on. Mutta jos pesä onkin tyhjä hänen tullessaan, kuten luulen, niin onnittelen suuresti hallitusta.
Professorin kasvot saivat uudelleen sen itsetyytyväisen ilmeen, joka niissä oli pääpiirteenä. »Je vous felicite, monsieur», sanoi hän ja tuli luokseni toimituksen päätyttyä juhlasalissa, tarttui käteeni molemmin käsin ja puristi sitä. »Onnittelen teitä, herra professori, tästä elämänne kenties kauneimmasta päivästä, joka on teille teidän lopullisen voittonne päivä.
Minä onnittelen isänmaata ja puoluettamme näiden laittomuuksien, näiden rikosten johdosta, jotka ovat loukanneet ja loanneet yleistä äänioikeutta.» »Minä tahtoisin tehdä sananlaskuksi totuuden: älä loukkaa yleistä äänioikeutta!» »Sillä se, joka tässä maassa on loukannut yleistä äänioikeutta, se on samassa ollut hukassa».
Mutta minä huomasin sinun ja Mary neidin olevan tavallista hellemmät ystävykset. Huhuissa näkyy siis perää olevan. Onnittelen! Eipä siis ihme, että sain noin nuoren perämiehen," jatkoi hän, viekas hymy huulillaan. "Mutta tulehan nyt tänne," lisäsi hän, huomattuaan minun aikovan jotain puolustuksekseni lausua. "Saat lähemmin tutustua naisväkeemme.
Pistäysin tänne puhelimeen, mutta täytyy odottaa vähän... Ettäkö väittelemään vanhan asianajajan kanssa? Kyllä se on niinkuin rupeisi hullun vasikan kanssa kilpaa juoksemaan. Et ole tainnut kuullakaan, että aion uudelleen asianajajaksi. Niinkö? Ja sitäkö varten sinä täällä Helsingissä...? Niin. Panen näinä päivinä toimiston pystyyn. Mitäs sanot? En muuta kuin onnittelen.
Jos on totta, mitä lehdet kertovat, että kuningas piakkoin päästää tämän koiralauman vapaaksi, silloin repivät he minut arvelematta. Onnittelen sinua perintösi johdosta, poikaseni.» Nämä olivat viime sanat, jotka hän kuuli isältään, sillä keskustelun keskeytti samassa täti astuen hänen työhuoneeseensa, missä he olivat.
Olga ei tuota ollut huomaavinansakaan. Mutta kuitenkin silloin tällöin loi hän silmäyksen tuohon nuoreen neitoon, ei mustasukkaisuuden, vaan ihmeellisen, osaaottavan, äidillisen huolen katsehella. "Minä onnittelen sinua, André! Mies ja vaimo olivat nyt kahden kesken.
No, muutaman vuoden perästä on minulla siis kunnia olla »meidän tunnetun ja etevän naiskirjailijan veli.« Onnittelen itseäni! Hahaha! Mutta tuletko nyt, niin mennään ryytimaahan laittamaan kalastusneuvot kuntoon siksi kuin vieraat saapuvat. Ins. Aina. Niin, menkäätte te edeltäpäin minä tulen sitten perästä kukkia kastelemaan. No, missä ryökkynä niin kauan on viipynyt?
Päivän Sana
Muut Etsivät