Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. kesäkuuta 2025
Hän tunsi löytäneensä onnensa, jota oli etsinyt. Hän tunsi, että hänen elämänsä suunta oli ainiaaksi määrätty. Minä rakastan häntä, mutta olen oleva onnellinen, vaikkei hän minua koskaan rakastaisi. Minä seuraan häntä kaukaa, ja jos en voi auttaa häntä hänen työssään, niin teen minä omalla tahollani, mitä hän omallaan. Minä tahdon, ja minä voin!
Leenan sydämessä kierteli autuaallinen tunne nähdessään Kirstin taas kirkkain, taivaansinisin silmin hymyilevän kuin muinoin onnensa päivinä, josta tuntui Leenan mielestä olevan pitkä aika, pitkä ja raskas. Nyt oli hautakumpu avattu, ikuisen unen kahleet katkaistu, kuolema muuttunut elämäksi.
Niin, katso omin silmin loimuaviin liekkeihin, niin saat nähdä. XLVI. On suuri totuus, ainakin puoleksi, että ihminen itse muodostaa olosuhteensa ja sekä henkisesti että aineellisesti on oman onnensa seppä.
Ja kaikki mihin vain silmänsä luo, näyttää ihan uhkuvan onnea ja Jumalan siunausta... Minkätähden on niin harvassa tämmöisiä taloja!» Juuri sentähden, että kaikki ihmiset eivät tahdo olla onnensa seppiä.
Hänen onnensa kävi kalliiksi hänelle, tuon hän tunsi samalla. Mutta sitä enemmän ja sitä lujemmin hän päätti myös pitää kiinni onnestaan. Samana iltana hän ilmoitti Liisalle, että heidän kenties nyt olisi aika matkustaa pois Parisista. Minne he matkustaisivat? Samantekevä minne. Ehkä aluksi Italiaan. Se on hyvä, sanoi Liisa. Me jätämme siten jälkeemme paljon entisyyttä.
»Miehen taaskin tulee vaikuttaa ulospäin ja jättää koti kokonaan naisen huoltoon. Kohdelkoon hän tätä aina hellyydellä ja luottamuksella; olkoon naisen sydän hänen maailmansa, hänen silmänsä hänen ilonsa, hänen onnensa, hänen päämääränsä ja uskonto myös hänen lämpimin aatteensa.
Tiesinhän, että jos Falkenstern kerran saa jotain päähänsä, täytyy hänen toteuttaa se, olipa sitten kysymys tukkien uittamisesta Vångaa pitkin tai rakastetun naisen omistamisesta... Jos olisin voinut, olisin tarjonnut hänelle vain rakkauteni ja ollut hänelle kuolemaan saakka uskollinen... Mutta hän ei ole sellainen ... hänenlaisiaan naisia rakastetaan vain aviomiehinä... Siksi otan hänet vaimokseni ... niin, siksi, enkä tyydyttääkseni sinua, sinä pikku matelija, joka uskalsit uhata minua ja vielä nytkin rohkenet tulla esiin ja katsoa minua ilkeine, läpitunkevine silminesi... Sinun uhkauksesi ei ole mitään vaikuttanut... Voisin sinun uhallasi uhrata sekä hänen onnensa että omani... Mutta, kas, minä en tahdo ... minä tahdon omistaa hänet, ja kun Bengt Falkenstern jotain tahtoo, niin hän sen täyttää..."
Eikä tuo lumoova katse kuitenkaan tuntunut masentavalta; siitä puhui ylevän voimallinen henki, joka tahtoi heikompaansa auttaa kärsivällisesti kantamaan kovan onnensa kuormaa.
Minä luulen, että tulen paljon hyötymään siitä, jos muistatte minua rukouksissanne!" "Kyllä, kyllä", vastasi Daniel ja nyykäytti vahvistukseksi päätään, kyynelten noustessa hänen silmiinsä. "Jumala siunatkoon pastoria ja antakoon teille onnensa ja rauhansa. Hyvää yötä, hyvää yötä, Jumala teitä siunatkoon."
Miksi ovat ihmiset niin usein onnettomia, tyytymättömiä, vaikka itse kumminkin onnensa voi luoda... Voihan köyhyydessäkin olla onnellinen, kun vaan on ketä rakastaa... Mitä nyt! Ketä sieltä tulee? Pojathan ne taasen! XV:s KOHTAUS. SELMA. Mitä te nyt taasen? KALLE. Wille tahtoo ryöstää tämän, vaikka minä löysin. WILLE. Minä se ensin näin. KALLE. Minähän se sanoin WILLE. Minäpä
Päivän Sana
Muut Etsivät