Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. kesäkuuta 2025
Sain sinut ensi kerran sitä varten, että elämäni ei olisi vain itseäni, vaan myöskin muita varten, ja toisen kerran sain sinut nyt tänne, koska se oli sitä ollut. Onnemme tuli onneksi myöskin muille, ja minä luulen, että sitä jatkuu, niin kauan kuin jaksan. Tämä oli ensimäinen elämäni suuria sunnuntaipäiviä. Monesko lienee tämä, jona tätä muistelen?
Sinä olet lautamies, kirkkoväärti, kunnan esimies, siltavouti, kirkkoraadin jäsen, seppä, nikkari ja suutari en viitsi enempää puhuakkaan". "Niin on; mutta olisin kuitenkin suonut, että äiti-parkani olisi vielä elänyt, ja saanut nähdä meidän onnemme. Pieni Liisa ja pieni Matti olisivat häntä oikein huvittaneet. Olli junkkari on jo koko mies. Hän on kohta kahdeksan-vuotias ja käypi isänsä jälkiä".
Onnemme ohjat ovat käsissämme. Suunnatkaamme tiemme näiltä riitaisuuden kolkoilta oloilta pois rauhan maille." "Mutta kuinka voin jättää veljeni?" kysyi neito. "Veljesi!" toisti Juhana. "On aivan kohtuutonta sinun suotta kokea hänen tylyyttänsä. Olet jo kylliksi kärsinyt." "Kärsimään lienen luotu", sanoi Elsa surullisesti.
"Minä olen varma siitä, että onnemme tähti on yhä kohoamassa, ja että jo ennen kesän loppua saamme oman talon itsellemme". Eräänä sunnuntaipäivänä, vähän ennen lokakuun alkua, ollessani pienellä maatilallamme, sain Jim'iltä näin kuuluvan kirjeen: "Vanha, kelpo ystäväni! Nyt luulen löytäneemme sopivan talon Teille.
Lisäksi on onnemme niin yhtäläistä, vaikka tosin minä itse olen onnettomuuteeni syynä. Yhdistetään me siis kohtalomme, ja seurataan toisiamme maailman tiellä!" "Sinä unohdat, että minä olen köyhä, vihattu palvelustyttö ja sinä varakkaan miehen poika". "Kyllä sen tiedän; vaan sinutta en voi elää ja luulenpa, että me olisimme onnellisia yhdessä. Sano siis: tahdotko olla omani iäksi päiväksi?"
Meidän onnemme on paljon muuttanut muotoansa siitä kuin viimeksi näimme toisiamme, eikä minua laisinkaan kummastuttaisi, jos muutamien kuukausien päästä moni meitä kadehtisi. Niinpä kyllä, varsinkin jos tahdot noudattaa niitä määräyksiä, mitä nyt aion sinulle antaa. Minulle? Niin, juuri sinulle. Sinulle tarjoutuu tilaisuus tehdä hyvä ja pyhä työ, ja ansaita samalla paljo rahaa.
Tulen, ja sua kiitän Elsani vastasi Antti, syleillen vapaalla käsivarrella vaimoaan kiitän tästä ja kiitän siitäkin illasta, jolloin juuri nyt kymmenen vuotta sitten ainoan kerran neuvosi ylenkatsoin. Unhota se jo! Ei niin, mun armas vaimoni, vaan muistelkaamme sitä ilolla, sillä se kuitenkin perusti onnemme.
Tahtoisitte te kaiketi tietää minkälaiseksi meidän perhe-elämämme muodostui lankeemiseni jälkeen? Kuulkaahan sitte! Me olemme taas käsittäneet onnemme, mutta ei millään muulla tavalla kuin siten, että rupesin todella parantamaan pahaa elämääni ja lujasti sotimaan vihollistani vastaan. Kauvan olivat kuitenkin ne haavat auki, jotka hän oli iskenyt sydämeeni.
Vaasaitten sijalla, Vaasaitten neuvolla Hallitkoon hän: Metsänkin kodossa Orvollen osansa, Pienimmäll' omansa Säilyttämään! Estä, oi Jumala, Pahuuden juonia Pimeyden teill'! Hän ku on ilomme, Onnemme, toivomme, Hänelle olkoomme Se kuin hän meill'! Turvana tuhatten, Herrana sydänten Eläköön hän! Väärille pelvoksi, Hyville voitoksi, Suomelle riemuksi Eläköön hän.
»Koettakaamme, ainoa ystäväni», virkkoi Isabella kiihdyttäen hevostansa nelistämään. »Ja sinä, hyvä mies», jatkoi hän kääntyen Hans Hanskurin puoleen, »mene sinä toista tietä, äläkä jää meidän seuraamme, jotta meidän kova onnemme ja uhkaava vaaramme ei syöksyisi sinutkin turmioon.»
Päivän Sana
Muut Etsivät