Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Tämän aikomuksensa hän todellakin täytti, ja tarkkuudellaan sekä uutteruudellaan hän viimein pääsi niin pitkälle, että hän oppi kutomaan, ompelemaan, kehräämään, keittämään, pesemään, leipomaan ja osasi toimittaa kaikki talon askareet.
»Ei, Heikki... Ei Kenonen tule ompelemaan», vastasi Tahvo jyrkästi, veti säikeen, että suhahti, ja kehasi: »Tahvo Kenonen lähtee tästä pitäjästä pois, että pölähtää...» Heikki istui kyynäspäät polvien nojassa ja ihmetteli: »Vai pois se Kenonen tästä pitäjästä!» »Joo! Pois lähtee Tahvo...» »Tahvo on suuttunut koko kylään!» pisti emäntä, ja Tahvo vahvisti: »Joo!
Kun hänen tyttärensä "ymmärtämättömyydessään" pyysi että isä opettaisi häntä leninkejä ompelemaan, ärjäsi ukko: "sinä, sinä, minun omaa lihaani ja vertani! Ei ikinä, niin paljon minulla toki lienee omassa talossani valtaa, ettei naisväki täällä saa tunkeutua miesten tehtäviin.
Sitten rupesivat Pirko ja Katru ratkomaan kainalotilkkuja irti niistä ja ompelemaan niitä jälleen paikallensa, nurinpäin. Kun tuo heidän mielestänsä niin tehokas ja auttava työ oli loppuun saatu tehdyksi, sanoi Katru luottavasti: "Nyt on teko tehty." "Ja se naula vetäsi. Hyvästi!" sanoi Pirko vahvistavaisesti ja lähti pois hyvin tyytyväisenä oivalliseen työhönsä.
Mikä pakko sinun on täällä olla niin sidottuna, tottapahan tekevät työnsä ja hoitavat talonsa. Esa lähti ja Viija jäi yksin. Tuntui mieli niin iloiselta, kun pääsee omalla koneellaan ompelemaan. Kunhan vain oppisi. Ja kyllä sillä oppii, eihän mikä auta.
Kaikkialla piti olla iloa ja elämää. Ja taas tuli tuollainen äänetön ja yksinäinen hetki, ja minä join autuutta jälleen! Kuinka kauan mahtaneekaan jatkua näin?» »Kello oli 3 aamulla, kun herrat hyvästelivät ja lähtivät. Me naiset jäimme kabinettiin joululahjojamme ompelemaan.
Hänen ainaisena seuralaisenaan tulee tässä Peggotty, hyvä, vanha hoitajattareni, samaten silmälasit päässä; tottunut iltaisin ompelemaan hyvin likellä lamppua, mutta hän ei asetu koskaan työtä tekemään, jollei hänellä ole vahakynttilän palanen, kyynärä-mitta vähäisessä huoneessa ja ompelu-rasia, jonka kanteen St. Paul'in kirkko on maalattu. Tätini vanha, petetty toivo on nyt toteutunut.
Kaiken tämän käsitettyämme itkimme monta itkua ja surimme monta surua; ne oliwat ensimmäisiä laineita tulewista elämän suruista. Tämä kaikki ei auttanut kuitenkaan mitään, sillä se oli wanhempiemme tahto, joka oli korkein tuomio=istuimemme, ja sitä oli totteleminen. Nyt ruwettiin kutomaan, ompelemaan, pesemään ja paikkaamaan.
Tuoko se nyt on se masiina?» virkkoi Katri ja lähestyi varovasti Reetan ompelukonetta. »Tämähän se on», vastasi Reeta ja rupesi ompelemaan. »On aika rallatuskoje», arveli Katri. »Niin pistää kiperään, ettei silmä erota. Ei mahtane tulla hyvää jälkeä.» Reeta näytti ompelusta ja näytteli sitten tarkemmin konettaankin ja selitti. Katri ihmetteli lakkaamatta.
Mutta kauan ei hän nukkunut, ennenkuin uneksi, että hän oli maannut puolipäivään asti, aurinko paistoi korkealla taivaalla, ja everstinna ja koko talon väki huusivat: »Maissi, nouse peittoa ompelemaan!» Tähän huutoon hän heräsi unestansa ja näki kammottavan valon. Koko huone oli ikäänkuin valkean sisällä, ja väkijoukko huusi pihalla.
Päivän Sana
Muut Etsivät