Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
»Toiwo, wiekas towerini! joka lennät löyhytellen, yksin ylenet lumesta, wältä wielä Wäinämöistä, tule taiwaasta takaisin, kansa jäänyt jäätyneeksi ombi hänelle häwäistys. Koskas kuulet Kouluissamme, taikka lain tulkinnoista oudon kielen kitisewän naura nationaliteelle, wirsku wieraille sanoille!» Viimeiset säkeethän ovat tuttuja Krohnin Suomal. Kirjall. Vaiheista.
Juteinin kirjojen yhteiseen painokseen vuodelta 1856 ja niitä sen vuoksi on vaikea saada nähtäväksi, painatamme ne tähän, varsinkin kun niitä lukee mielellään eikä kumpikaan ole pitkä; Nyt on käyty Ruotsin koulu, nähty aika armollinen Wenäjängin wallan alla. Aina kullakin ajalla ombi sulla, Suomalainen, osa arwon ansiossa.
Rinda, hyvän rakastaja, jossa pyhyys palaapi, ombi onnen ammendaja, hyödytystä halaapi. Sovindo on hyvä hetki, rehellisyys paras retki, joka iloon johdattaa, vanhanakin virvoittaa. Valistuksen viritessä paetkon jo pahennus, hyvän suondo, syttyessä, olkon tunnon ojennus, että kävis' koittavainen ylös päivä paistavainen iloksemme iäti, autuudeksi alati. Suosiossa maa ja mulda lisää onnen laihoa.
Kun lukkari »lukialda» kysyy huoneentaulu-läksyä ja samassa tiedustelee, onko hänelle palkan ohessa almuakin annettava, saapi hän Juteinin »Almusta»-nimisen pilarunon mukaan vastauksen, joka joskus on kaikunut kirkkoherran saarnasta ja »selkeästi sanottuna ombi taulussakin tässä»: »ett'ei suuta sidottaman pidä harjan hännällisen riihen työssä raskahassa; Herra! vieläpä vähemmän saapi härjän hännättömän, joka ammuupi alati, suuta sulkea siteellä.»
Rakennettuaan kaikki kauniisti uudelleen turvautuu suomalainen ukkosenjohdattimeen: »Wiimein ombi wiisas neuwo ilmestynyt ihmisille, tullut tiedoksi monelle, kuinga ilmassa isäisen, ukkoisemme uhatessa wähennetään nuolen woima, waikuttamata wahingon maahan käännetään katoista.»
Kautta tämän kuulutuksen julistetaan jokaiselle, että kunnia karannut ombi suurten sydämistä, vahva taito taitavilda, Tuomarilda oma tunto, rikkahilda armas rinta, rehellisyys rinta-luista meikäläistengin menoissa.
Turha pelko on povessas Suomen kjelestä suruinen, Kjelen sotkusta kotoisen, Sanoi vanha Suomalainen. Suomen kjeltä selvimbätä Paitsi muutosta puhuttu Sangen selvillä sanoilla Ombi pitkäldä peräti. Aina hamasta ajasta Koska minä kanteletta Soitin sormilla omilla Vedin virttä suomalaista Ombi sjemen suomen kjelen Aikaa monta ja monoista Aina puhtaana pysynyt.
Maksa arwost' ansaitusta wanha welka wanhemmilles, esi-isilles isoille; lahjoittele lapsilleskin warhain mielen wakaisuutta kestäwätä keskellänsä, jota ombi omaisilda polwl polwelda peritty; saata heitä tunnon tielle, rakkaudella rawitse, että wielä wiisauden nisät heruwat hywyyttä, että aina enendyypi wapaudessa walistus wahwistuupi wapauskin, jonga perustus ei petä, nuljahtele nurkka-kivi joskus ahtailla ajoilla.»
Tämä paha pari-kunda, emä eripuraisuuden, viipyi kerran vierahana kauan minun majassani, yli määrän matka-miehen. Ukko, se ukura-silmä, kova-koura, kylmä-kynsi, majans' jääksi jähdyttäjä, jolla ombi otsan alla, ryppy-kynnöksen rajalla silmä-ripseet riippuvaiset kaharassa kahden puolen nenän juurta juurevata, nosti menon ja metelin.
Ett' ei taudit tarttuvaiset, lujat luonnossa, tavoissa, leviäisi loppumata su'un syndisen seassa, itse Tohtori totinen, Luoja, paras parandaja, ombi kolmessa osassa määrännyt metikamentit, lähettänyt lääkitykset toinen toistansa paremmat. Nämät ovat nimeldänsä, ensin: köyhyys, toinen: tauti, kolmas: kuolo kolkuttava. Köyhyys estää ylpeyden, tauti tuottaa tunnon lahjan, kuolo kuolemattomuuden.
Päivän Sana
Muut Etsivät