Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Omatuntoni oli aika ajoin jo ennen soimannut, mutta nyt alkoi se kalvaa minua niin katkeamattomalla hirmuisuudella että vihdoin päätin vakavasti parantaa elämäni, toivoen saada tilaisuutta teolla näyttää totisen parannukseni, eli kadota tietämättömiin.
Minun omatuntoni heräsi, ja kaikki helvetin vaivat rupesivat minua ahdistamaan. »Minäkö», ajattelin minä, »minäkö, joka kansalaisilleni ja perheelleni puhun ja opetan hyvistä avuista, käyn itse lasteni edessä tuolla esimerkillä?
Ihmetellen kysyi hän: »Tätäkö tekin syötte?» »Sitä. Siihen asti kun se Juho tänne tuli, syötiin meillä vähän parempaa leipää, mutta sitten ruvettiin itsellekin leipomaan samanlaista kuin vaivaisillekin. Mun omatuntoni ei enää antanut myöten syödä parempaa, ja totta puhuen ei olisi varojakaan.
Tilani oli kauhea niin pian kun olin murhan tehnyt, ja omatuntoni nuhteli minua, etten paremmin puolustanut lasta, jonka taivas oli uskonut minun käsiini. Minun olisi pitänyt uhrata henkeni sen pelastukseksi, vieläpä ennen murhata julma vaimoni, kuin antaa hänen eroittaa sen minusta. Mielettömänä syöksin minä järveen, koettaaksi jos sen vielä voisi pelastaa.
Minun omatuntoni oli siitä ensi aikoina monesti kipeä, ja sentähden minun on tehnyt aina mieleni pyytää sinulta anteeksi.» »Se oli se hevos-ajo, niinkuin se on vieläkin, niin kovin yleinen tapa.» »Sepä se! Oikein ollessa enin osa nuoria miehiä joutuisi sellaisesta linnaan.»
Tehköön hän vaan sitä mikä on seuraus hänen henkisestä kehityksestään, jos kujeilee välskärin kanssa niin kujeilkoon se on hänen asiansa ... mutta minun asiani on tehdä mitä minulta vaatii omatuntoni», puhuivat hänen ajatuksensa, »ja minun omatuntoni vaatii minua panemaan alttiiksi vapauteni syntini lunastukseksi.
Nöyränä tarttui hän lempeästi Liisan käteen ja sanoi: "Armas vaimoni, suo mulle anteeksi mitä nyt olen sinulle tehnyt. Mutta omatuntoni tahtoo rauhaa." Ei kukaan häneltä kysynyt miksi hän entisen emäntänsä oli murhannut. Eikös sitä hennottu, vai ajateltiinko vain isäntää ja sitä taistelua ja tuskaa, joka niin kauan oli hänen sydämessään asunut.
Mutta nyt se alkoi minua pelottaa, ja kuta enemmän asioitani ajattelin, sitä enemmän minua kauhistutti. Minussa on aina parannuksen päätös pian syntynyt, kun olen huomannut itsessäni parannettavaa olevan, eikä minun nytkään tarvinnut monta päivää miettiä, ennenkuin käsitin, että muutoksen täytyy tapahtua. Omatuntoni sen sanoi ja omaatuntoani olen aina koettanut totella.
»Eevi, kuinka sinä voit» hän katkaisi puheensa »en ilolla koskaan, mutta velvollisuudesta.» »Eivätkö siis minun toiveeni ja minun tahtoni merkitse mitään?» »Ei silloin, kun omatuntoni toisin käskee.» Eevi nousi, otti työnsä ja kiiruhti pois omaan huoneeseensa, jossa sulki oven ja heittäytyi sohvalle itkemään. Tämä oli kauheaa, kerrassaan kauheaa!
"Mitä?" huusi vaimo; "tahdotko kieltää minua huojentamasta omaatuntoani rippi-isäni edessä?" "En, vaimoseni; tunnusta syntisi niin paljon kuin tahdot; mutta aarteen ottaminen on minun syntini, ja omatuntoni on varsin keveä sen kuorman alla." Mutta valituksista ei nyt enää ollut apua; salaisuus oli nyt kerta ilmoitettuna ja, niinkuin hiedalle kaadettu vesi, mahdoton ottaa takaisin.
Päivän Sana
Muut Etsivät