Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Iljetys oli hänet tukahduttamaisillaan, hänen täytyi saada hengittää ilmaa, hänen täytyi saada nähdä tähdet, joita tämän hirveän lehdon pimeys ei kyennyt pimentämään. Hän päätti paeta, mutta hän ei vielä ollut ehtinyt liikahtaa, kun hänen eteensä ilmestyi nainen, jonka pää oli verhottu huntuun. Nainen laski kätensä Vinitiuksen olkapäälle, ja hänen kuuma hengityksensä valui Vinitiuksen kasvoille.
"Tänään on autuuden päivä", sanoi hän ja laski kätensä nuoren tytön olkapäälle, "tänään, nyt juuri kuuluu teille, neiti, Herran kutsuva ääni." "Mutta mitä pitää minun tehdä?" huudahti nuori tyttö, avuttomin, itkuisin katsein.
Kun he sitten astuivat portaita myöten alas, laski ukko kätensä sepän olkapäälle ja lausui: "Heikki, nyt on hartain toivoni täytetty, mutta pyhät miehet ovat niin sallineet, että se on tapahtunut vaarallisena, peloittavaisena hetkenä". "Se on kyllä tosi", sanoi seppä.
Mutta hän oli iloista poikaa ja nauroi täyttä kurkkua, kun minä rallatin tahtia ja panin toimeen kaikenlaisia hullunkurisia kujeita. Hän taputti minua olkapäälle ja suuteli poskelle sekä kehui minua mainioksi koiransilmäksi.
"Kuulkaat nyt selitys", sanoi afrikalainen: "nuorukainen on meidän kansamme ja tyttö on kadonnut Sionimme, ja Absalonin hauta osoittaa, ettei pelastus voi tulla kuin Davidin huonekunnasta. Kuuletko tämän, nuorukainen?" kysyi Afrikalainen, astuen esiin ja pannen kätensä Alroy'n olkapäälle, "minä puhua sinulle, sillä minä olen huomannut hartaan osan-oton sinun käytöksessäsi."
Sitten kuin oli toimitettu tavallinen tervehdys, joka ystävien kesken tapahtuu siten, että kumpikin panee oikean kätensä toisensa vasemmalle olkapäälle, puoleksi syleillen toisiaan, painaen posken poskea ja nenän nenää vastaan kutsuttiin vieras kotaan, johon astuessaan hän toivottaa: "Rauha taloon!" ja hänelle toimitetaan istuin lieden ääressä. Laagje tiedusteli, mistä vieras tuli.
Henkikirjuri puheli jokseenkin ääneensä voudin kanssa, ja kapteeni seisoi punaisena ja palavissaan pihalla vilvoittelemassa. Tohtori tuli hänen luoksensa ja taputti häntä olkapäälle: "Voutipa otti tapin tynnöristä tänään; me joimme vahvasti!" "Oi, jospa nyt vaan olisi piippu! ja saisi laiskotella"... "Onhan sinulla se kädessä, mies!" "Onko? mutta täytetty, näetkö!"
Hän nousi ylös, astui pari askelta eteenpäin ja laski kätensä juhlallisesti Paavo Kontion olkapäälle. Vanha veli! hän lausui mahtipontisesti. Johan sen arvasinkin! Täytyihän sen niin olla. Hän ei voi olla sinulle samantekevä. Paavo Kontio katsoi kummastuneena häneen. Arvasit...? Täytyi...? Miksi hän muka ei voisi olla minulle samantekevä?
"Isän siunaus, Annette, seuraa läpi koko elämän... Rakasta häntä myötä- ja vastoinkäymisessä". "Dora, nyt et tietänyt mitä sanoit. Nyt vuodatit sinä kirouksen ylitseni". Annette kallistui Doran olkapäälle ja oli kauan aikaa äänetönnä. Vihdoin oli hän koonnut kylliksi voimaa puhuaksensa. "Mutta, Dora, se on lopussa ... ikuisesti lopussa, näetkös". "Lopussa?" "Niin ja ikuisesti!" "Mutta..."
Raskas suolalaukku selässä oli myöskin haitaksi. Lapset reessä painautuivat toisiansa vasten ja itkivät pelosta. Poika oli kietonut käsivartensa hevosen kaulaan. Eläin painoi hyväillen päänsä pojan olkapäälle. Lieneekö ymmärtänyt, että heillä oli yhteinen vaara tarjona... Sotilaan hevonen seisoi väristen, pää painuksissa ja silmät rauenneina. Sotilas oli päässyt voitolle.
Päivän Sana
Muut Etsivät