Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Ja pikku Miinaa, jonka hiuksia paraikaa palmikoitiin, hän löi hiljaa olkapäälle, ja kun tyttönen kääntyi häneen päin, ei se ollut hän, joka oli lyönyt: hän oli kuin monen, monen penikulman päässä. Joka nyt olisi nähnyt lukkarin, ei suinkaan olisi luullut häntä samaksi mieheksi, joka oli niin naurettavan näköinen.
Löi minua olkapäälle ja sanoi, että se on aina niin hauska nähdä minua että me niin hyvin ymmärrämme toisemme että minä kuulun heidän perheeseensä. Kaunis perhe! Olkoon kuinka tahansa, niin vahtimestari on saatava täältä pois Kuulkaapas vahtimestari, seuratkaa minua minä selitän asiat tahtoisin puhua kahden kesken kanssanne. Tulkaa nyt, niin HENTUNEN. Ei ei, minä tahdon puhua suuni puhtaaksi.
Näistä mietteistänsä heräsi hän vihdoin, tietämättä kuinka kauvan tuota hassutusta oli kestänyt, nähdessään jesuitan laskevan kätensä Aramiksen olkapäälle ja kuullessaan hänen lausuvan varoittavalla äänellä: Ettekös huomaa, kuinka maailma vielä puhuu teissä korkealla äänellä, altissima voce.
Ha ha ha vaan enkö sitä jo sanonut?" Ja akka nauroi niin että vapisi ja taputti Marit'ia olkapäälle. Sitten rupesi hän laulamaan: "Ja mies tuo vaan lensi ilman muuta Ja neitoselle hän tuppas' suuta, Hän tuppasi kerran, tuppas' kaks, Ei neitonen tullut pahemmaks".
Tultuansa Sulkusillalle tuli häntä vastaan pitkä, kyyryvartaloinen, kaapuun puettu haamu, joka ensin meni ohi, vaan sitten äkisti käännähtihen takasin ja löi häntä olkapäälle. Ellen erehdy niin olette te vapaaherra Aadolf Skytte, lausui kimeä ääni hänen korvansa juuressa. Herra Skutenhjelmkö? virkahti Aadolf, joka taas tunsi miehen. Niin juuri.
Pyydän teidän majesteettianne tekemään hyvin ja katsahtamaan ulos ikkunasta. Kuningas katsahti ulos ikkunasta. Tuo äsken niin pilvinen taivas oli yht'äkkiä kirkastunut, ja kaikki ennusti ankaran pakkasen olevan tulossa, niinkuin tapahtuikin vielä samana iltana. Kaarle Kustaa taputti Bertelsköldiä olkapäälle.
"Asiaa ei ole epämääräiseen aikaan lykättävä, sen kyllä selvästi Taskisen tapauksesta havaitsemme. Vaan meidän on asia koko laajuudessaan otettava käsitelläksemme, sillä katsos, Elli" hän kääntyi takaisin ja laski kätensä vaimonsa olkapäälle "minä tahdon, että sinä henkivakuutuksen täydellisesti ymmärrät ja hyväksyt, ennenkuin siihen ryhdymme. Ei saa mihinkään kevytmielisesti myöntyä.
Gabriel meni vast'ikään kieltämään. ROUVA, laskee kätensä Hannan olkapäälle. No, sinä mahdat olla onnellinen nyt! HANNA hajamielisesti. Kuinka niin? ROUVA. Sepä kysymys! Eikö meillä nyt ole kansakoulu, jossa sinä olet opettajana? Etkö itse ole kihloissa miehen kanssa, jota kunnioitat? HANNA. Riittääkö siihen paljas kunnioitus, täti? ROUVA. Minä ymmärrän mitä tarkoitat.
»Lähdetään kävelemään», sanoi aliupseeri Liisalle. Katrista tuntui niin somalta kun se sotaherra niin sanoessaan pani kätensä Liisan olkapäälle ja sitten pani kätensä selkänsä taakse, jossa toinenkin oli. Somasti se kultanauha paistoi hihansuissa ja kaulustassa, somalta se näytti. Katri kuiskasi Liisalle: »ei suinkaan se ole Sotkamosta?» Ihmetytti se niin Katria.
Toisinaan karkasi yksi tai kaksi sikaa pois laumasta; paimen juoksi niiden perässä aina puoleen tuntiin asti, ennenkun sai heidät karjaan peruutetuksi. Pää-ajaja oli pitkä, päivettynyt mies. Hänen rasvasta kiiltävät hiuksensa häilyivät silmillä; niskassa riippui likanen vaippa, joka kovan helteen vuoksi oli vaan toiselle olkapäälle heitettynä.
Päivän Sana
Muut Etsivät