Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
"Mutta eikö hänen maksumääräyslippunsa salli sellaista menoerää?" Forest näytti hiukan lystikkäältä, kysyessään, olinko koskaan nähnyt, kuinka suuri kaikkiaan vuotuinen palkan määrä oli. Minä tunnustin, etten sitä tiennyt. Tri Leeten elintapa osotti ylellisyyttä ja näytti minusta vastaavan korkeitakin vaatimuksia.
Hän kertoi niistä valmistuksista mitä häitä varten oli tehty, kertoi ystävistään, jotka tulevat olemaan läsnä juhlatilaisuudessa. Hän kyseli olinko minä vaan muistanut parhaimmat ystäväni kutsua. Hän tahtoi oppia tuntemaan ne, ja oli varma siitä, että hänen ystävänsä miellyttävät minuakin, sillä hän oli hyvin tarkka valitessaan ystäviä, oli tuon arvostelevaisuuden perinyt äidistään.
"Ettekö kääntänyt selkäänne minulle kun minä istuin teidän viereenne Mrs Braefieldin puutarhassa, ja ette vastanneet, kun kysyin olinko teitä loukannut?" Lilyn kasvot kävivät tulipunaisiksi ja hän sammalti vastaessansa: "Minä en ollut loukkaantunut, minä en ollut suutuksissa, se oli vielä pahempaa." "Pahempaa mitä se voi olla?" "Minä pelkään että se oli kateutta." "Kateutta, mistä ketä kohtaan?"
Mutta se oli kuivaa maata; ja kun vesi viimeinkin kävi niin matalaksi että saatoin jättää raakapuun ja kahlata pohjaa myöten maalle, en voi sanoa olinko enemmän väsynyt vai kiitollinen. Joka tapauksessa olin kuitenkin sekä väsynyt että kiitollinen; väsyneempi kuin koskaan sinä yönä, ja Jumalalle yhtä kiitollinen kuin sitä toivon usein muulloinkin olen ollut, vaikka en koskaan suuremmalla syyllä.
Hän nosti maasta suuren kahden käden käytettävän miekan, sivalsi uudestaan Jaakko de Maes'ia ja naulasi hänen maahan, huudahtaen: "Anjou'n Jolanda, minä olen täyttänyt valani! ... olinko sinulle arvoton!..."
KAUPPANEUVOS. Minä tein, niinkuin pyysit, ja kosin Berthaa puolestasi. VALTER. Berthaa!? Herra taivaan, mitä te nyt taas teitte, setä? Olinko minä pyytänyt teitä kosimaan! KAUPPANEUVOS. Etkö pyytänyt? Sepä kumma, ettet sinä pyytänyt! VALTER. Enhän minä häntä edes tunnekaan.
Minun olisi pitänyt ajatella, olinko täysissä järjissäni. Mutta silloin en muusta piitannut, kunhan vain sain hänen kasvonsa pois silmieni edestä, ja niin annoin hänelle rahani. Kolmannen päivän aamuna, oltuamme »häkissä» neljäkymmentä kahdeksan tuntia, heräsin tuntien itseni hyvin virkistyneeksi.
Hetken päästä kysyi hän olinko tyytyväinen vauhtiin, ja kun olin siihen myöntänyt, kysyi hän vielä olinko niin tyytyväinen että hän voi toivoa pientä juomarahaa. Kun olin hänelle vakuuttanut sitä tulevani antamaan, tasaantui hän hiukan.
Jos tällä teollani olen rikkonut Teidän Majesteettinne määräyksiä, niin pyydän nöyrimmästi anteeksi.» »No, mitä piditte Malmön varustuksista?» »Kyllä ne ovat maineensa arvoiset, Teidän Majesteettinne.» Tämän jälkeen kysyi kuningas, olinko jo saanut matkarahani, johon minä vastasin kieltävästi.
Tunsin, että heillä oli jotakin, jota minulla ei ollut, ja että se juuri oli tuo »rakkaus isänmaahan». Ja sentähden minä tutkimalla tutkin, mikä tunne se oikeastaan oli sydämmessä, jota he sanoivat isänmaanrakkaudeksi. Sillä mahdotontahan oli, ettei sitä minulla ollut, jos oli kaikilla muilla. Vihdoin pääsinkin sen perille, vaikka ensin hyvin epäilin olinko löytänyt oikean tunteen.
Päivän Sana
Muut Etsivät