Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Olemmehan me siellä erämaidemme keskessä ja autioiden metsäjärviemme rannoilla oikeastaan vain erakoita kaikki ja ikävöimme sinne takaisin, jos sieltä joskus lähdemmekin, ja voimme siis täysin ymmärtää sen halun, joka melskeisinä aikoina pakotti niin monet maailmaan kyllästyneet joko yksikseen tai suuremmissa tai pienemmissä seuroissa vetäytymään luostarimuurien hiljaisuuteen tai kätkeytymään erämaisiin majoihinsa.
Antonius tyydyttää rakkauttansa siellä, missä se on; täällä hän meni naimisiin vain etunsa kanssa. MENAS. Niin kai käynee. Tuletteko laivaan, herra? Pyytäisin saada juoda teidän onneksenne. ENOBARBUS. Miksi en? Olemmehan Egyptissä tottuneet kaulaa kastamaan. MENAS. Siis, lähtekäämme. Seitsemäs kohtaus. Pompejon laivalla Misenon lähistössä.
*Rosmer*. Ja sitte palasit ylös takaisin *Rebekka*. Elä suutu siitä, rakas ystävä. *Rosmer*. Tee sinä kaikki, mitä vaan itse pidät oikeana ja hyvänä. Onhan sinulla täysi vapautesi. Mutta mitä nyt sanot, Rebekka ? Oo, en ole mielestäni vielä koskaan tarvinnut sinua niinkuin nyt. *Rebekka*. Olemmehan me kumpikin olleet valmiit kestämään, mitä kerran oli tuleva. *Rosmer*. Ei, ei, emme tätä?
Jumala ja kansamme antakoon anteeksi meille, sillä olemmehan yksi. Hyvää yötä! Jalmari menee huoneeseen, Elise pysähtyy oman huoneensa ovelle. Hiljaisuus. 8:s kohtaus. Jalmari! Miten hennoitkin! Nukkua en voi. Sieluni on horroksissa kaukana virran pohjassa, mutta ruumiini ei saa rauhaa. Ja minä en voi vapautua tästä taakasta. Minunhan tähteni hän vahingoitti sielunsa.
Frits ja Swart hypähtivät kohta ylös sängyistään kuin pistoleista ammuttuina, tarttuivat Wittin käsivarteen ja huusivat: "Naapuri Witt! Mikä teidän on? Menkäät rauhassa maata jälleen, olemmehan me matkalla Belgiaan!" Vihdoin Witt rauhoittui jälleen ja meni maata.
"Niin", vastasi Aino tukahdetulla äänellä. "Olemmehan siis hyviä tuttavia", sanoi Erkki, "tervetullut tänne." Tätä sanoessaan ojensi hän hänelle kätensä. Mathilda ei ollut tätä huomaavinaan, vaan silitteli hameensa poimuja. "Vai olemme", vastasi Mathilda ihmetellen ja käänsi päänsä sivulle, "en tiedä, onko minulla ollut se kunnia."
Sinä et olisi lähestynyt minua, ellet olisi saanut tuota kirjettä. 'Waikkapa niinkin, mutta olemmehan kuitenkin onnelliset', sanoin minä wähän hämilläni. 'Onnellisuus ei saa tulla mitään kawalaa tietä, sillä semmoinen onnellisuus ei woi olla pysywäistä laatua.
No, silloin kun minä laskettelisin sukkeluuksia, että hörkössä olisi heidän korvansa. Emma tulee astioita korjaamaan. Itsekseen. Siksipä saan tyytyä tällaisiin. Näitten kanssa saa olla, kuten tahtoo. Panee verannan oven kiinni. No, Emma! Etkö tahdo viiniä? Ei, kiitoksia. Mitä vielä. Kaataa. Skoolataanpas. Olemmehan me hyviä ystäviä. No, jos herra tahtoo. Juopi lasin reunasta hiukkasen.
He olisivat sekoittaneet sen yhteen taivaskäsitteensä kanssa eivätkä olisi voineet uneksiakkaan, että tuon tilan saavuttaneilla olisi enää mitään, mitä toivoa tai mihin pyrkiä. Mutta kuinkas on meidän laitamme jotka seisomme sillä huipulla, mikä heille kaukaa häämötti? Olemmehan jo melkein unhottaneet, ettei ihmiskunnan asema aina ole ollut samanlainen kuin nyt.
"Tiedän: ihmissydänten tuomista elämän kohtaloista ja heidän menetystavasta Jumalaa ja lähimäistä kohtaan". "Aivan niin mutta mitä ajattelisit jos kirjoittaisin tämän matkamme kaikkineen, mitä olemme nähneet, kuulleet, puhuneet ja tunteneet?" "Siitä tulisi sievä kertomus". "Minkä panisit kertomukselle nimeksi?" "No, kylään tullessa". "Olemmehan nähneet ja kuulleet jotain itse kylässäkin".
Päivän Sana
Muut Etsivät