Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
Eikähän nyt olisi kukaan nähnyt, ei kukaan kuullut ... ei olisi tarvinnut ketään pelätä ... Eikä kenties koskaan enää ilmaantuisi tällaista tilaisuutta... Hän ei siis tahtonut, se oli nyt ainakin selvä. Mutta se olisi voinut tapahtua yhteisestä sopimuksesta ... ilman hänen erityisiä varokeinojaan. Se oli kuin epäluottamus Olavia kohtaan, jota hän mielestään ei ollut ansainnut.
Tyttö vilkasi syrjäsilmällä hätäisesti taakseen, näki takaa-ajajan jo ojentavan kättään ja teki äkkikäännöksen. Humahdus Olavi suikahti nurmikolle suulleen. Tytön silmät välähtivät veitikkamaisesti, kisapaikalta helähti raikas nauru. Se nauru olisi Olavia harmittanut, mutta hän oli tytön kääntyessä nähnyt jotain muuta: »Jumala, sellaiset silmät! Kuinka minä en ole niitä ennen huomannut?»
Se tuli kuin tervehdys kylän yhteisen kisakentän laelta, kiiri tanssien kentän rinnettä astuvaa Olavia vastaan, kohotti jalkaa ja vaati askeleet tahtiin. Kentän taustalla kasvavat puutkin näyttivät huojuvan tahdissa, tyttöjen hennot kesähameet hulmuilivat ja siellä täällä vilahti heleävärinen lettinauha. »Piiriin, Olavi, piiriin!» Joku tytöistä avasi piirin ja ojensi Olaville kätensä.
Hän tunsi vihaavansa Olavia koko tuota sukua, joista yksi kantoi väärää todistusta ja toinen raivosi, jotka puhuivat heidän hääillastaan ja heidän onnestaan ja vaativat puhtautta muilta vaan ei itseltään. Hän tunsi että heidän täytyi nyt iskeä yhteen ja repiä toisiaan, pelkäämättä ja armahtamatta murskata kaikki, jos mieli mitään rakentaa.
Kyllikistä tuntui niinkuin kaikki veri olisi paennut hänen suonistaan ja sen sijaan virrannut kylmä viima, huutava hätä ja neuvottomuus. Häntä oli häväisty, hänen kruununsa ja morsianonnensa oli lattiaan polettu, jälellä oli vain mies, joka raivosi ja uhkasi. Hän tarkasti Olavia pitkään, ikäänkuin yhdellä silmäyksellä käsittääkseen mistä metallista hän oikeastaan oli tehty.
Sitte hänet jo nielevät riemuitsevan joukon tervehdyshuudot. »Kohisevan-laskija! Terve, terve! Kaikkien laskijain kuningas! Ei ole sen vertaista!» Levoton joukko tungeksii hänen ympärillään. »No oot sie jumalanviljalla ruokittu, oot kuitennii!» sanoo Väntti ja lyödä läjäyttää Olavia olkapäähän on yhtenä ilonhykäyksenä koko mies lapikkaineen sikaareineen.
Ja sinä tiesit sen itse, siksi sinä raivosit ja uhkasit tappaa.» Hän oli hetken vaiti, katsellen sohvalla voihkivaa Olavia. »Niin, puhdasta, se on oikein että pidätte siitä vaatimuksesta kiinni. Mutta oletko sinä kertaakaan tänä iltana ajatellut mitä minä saan minä, joka olen puhdas?»
»Kyllähän me tuttuja ollaan», tuli sikaaria myöten, ja hänen paksussa äänessään poreili jotain salaperäisen myrkyllistä »enemmänkin kuin tuttuja, vaikkemme ole tainneet tulla esitellyiksi.» Mies astui askeleen Olavia kohti: »Sinä vietät tänä iltana häitäsi minä tulin onnittelemaan.
»Talo...?» huudahti ukko ja nousi seisoalleen. »Mistäs sinä sitte oikein olet kotoisin?» »Hirvijoen Kylänpäästä jos olette kuullut puhuttavan?» vastasi Olavi. »Olen nuorempana käynytkin sielläpäin», puheli ukko lämmenneenä, kävellen Olavia kohti. »Ja mistäs sieltä...?» kysyi hän vetäen pöydänedus-lavitsaa ulospäin ja istuutuen sen kulmalle lähelle Olavia. »Koskelasta.» »Koskelasta!
Päivän Sana
Muut Etsivät