Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
"Ei tuo vielä kumma liene, Ei ime väheäkänä; Vielä kuulin kummempia, Näin vielä imehempiä: Orot oli ohran leikku'ussa, Siikaset sitelemässä, Laklaset latelemassa, Hanhet haasioitsemassa." "On tuo kumma kuullakseni, Ime ilman ollakseni."
"Hyvinkö kävi ohran kauppa jouluksi?" jatkoi Petter. "Huonosti maksetaan, sillä noille lemmon liiviläisille tuli hyvä vuosi syksyllä." "Ja sitä sinä heille et soisi!
Yrjänän kaski paloi huonosti, rukiin leikkuu onnistui huonosti ja ohran vei halla. Tosin saatiin mielen lohdutukseksi kohtalaisen hyvin karjanruokaa, mutta arveluttavalta näytti talven tulo. Sen lisäksi oli lintuja vähän ja seudulla liikkui useasti metsämiehiä. Elettiin kuitenkin kevääseen. Kevät tuli tuoden mukanaan kaunista päivänpaistetta ja lämmintä.
Ohran olkia, herneiden varsia, heiniä ja jäkälöitä aljettiin kuivata ja survoa hienoksi; niiden sekaan ainoasti hiukan riitti hallan turmelemia jauhoja sekoittaa. Semmoisten hätäjauhojen käyttäminen oli ainakin Savon paikkakunnilla jo talven alussa yleinen.
Mutta Uoti renki, hänpä ei lähtenytkään pappilasta pois juuri "niinkuin varpunen ohran päästä;" hänellä oli täällä joitakin salaperäisiä puuhia ja viivykkeitä. Hän oli usein liikkeessä öilläkin, kartellen kaikkien näkemistä.
Aurinko paistoi niin lämpimästi ja Auno oli nytkin ohran jyviä ja tähkän puoliskoita poimimassa. Yhtäkkiä hän kuuli Mikon sanat: Tule pois. Auno hätkähti, kori putosi kädestä. Hän katseli ympärilleen, mistä ääni kuului ja huomasi kartanon lähellä kujalla seisovan miehen vähitellen muuttuvan Mikoksi. Auno löi käsiään yhteen, lähti juoksujalkaa Mikon luo ja sanoi: Herran nimi olkoon kiitetty.
Hän mereen kättään kurkoittaa Ja kotirantaans' suurentaa; Se neito, se on Suomenmaa. Ei ruhtinatart' yhtäkään Niin suurta, rikasta kuin hän Emonsa antimista. Mait' yhä saa hän lahjakseen; Ja meren pohjaan äskeiseen Hän ohran kylvää viljakseen. Vaikk' köyhänä ja lumessa, Hän myrskyn keskelt' ilolla Kohottaa otsan kirkkaan.
Hyväntahtoinen, vaikka köyhä ja vähän huolimatoin isäntä, antoi näet meille omain puimistensa välissä luvan puida yhden riihellisen. Kun ohrariihellä olin äitini kanssa, sain kokea, että ohran vihneet ovat pahat silmille, jos vaan silmän sisään pääsevät. Minun silmääni meni vihne ja siitä tuli minulle erittäin tukala olo.
Ohran oljista oli vielä sekin hyöty, että niistä sopi varistella ohria, joista sitten keitimme ja joimme sitä niin kutsuttua "ohrakahvia", joka kylmässä ilmassa ollessamme vaikutti ruumiimme lämpimyydeksi. Sokeria tosin ei meillä ollut, vaan sepä olisikin ollut tällaisissa tilaisuuksissa ylellistä. Marraskuun 29 päivän olimme vielä samassa asentopaikassa.
Pöydällä oli kokonainen sianliikiö sekä lampaan nivuset ja suurissa pahka-vadeissa huuhmarissa survotuista ohran suurimoista keitettyä puuroa y. m. Pian alkoi tanssikin, johon nuoret ottivat innokkaasti osaa, ja vanhat katselivat huvikseen nuorien riemua. Muun mukana alkoi illalla myöhemmällä sen ajan tavan mukaan "köyrinjuhla," jonka viettämisessä tehtiin kummallisia taikatemppuja.
Päivän Sana
Muut Etsivät